Hmm.. mitenköhän tän nyt aloittaisi...No jos sitä suoraan vaan asiaan...

elikkäs:

Miulle tuli viime viikolla muutamakin eri ihminen sanomaan etten oo enää samanlainen ku ennen olin jne jne ja se on TÄYSIN totta... En mie joo enää sekoile räkäkännissä oksennukset rinnuksilla kuola poskella ihmisten  välejä hämmentäen jne aiheuittaen muille pahanolon vaikka väkisin koska minulla itsellänikin on... joo siis kyllä juon nykyäänkin mutta hillitysti (miult yks immeinen kysykin et inhoonko ajatusta vetää känni ni vastasin hälle ja teillekin sen verran voin avata asiaa et ei  en vaan PELKÄÄN sitä ajatustakin että joisin itseni sellaiseen kuntoon etten hallitsisi suutani tms satuttaisin sanoillani tai nyrkeilläni ulkopuolisia jne ja siksikään en juo..) Mutta se että olen nykyään tälläinen on miun omapäätös ollunna ja siis valehtelisin jos tää ois jtn helppoa tms koska REHELLISESTI sanottuna kyl mua ahdistaa jne ku oon nykyään tämmöinen tylsimys jne toisinaan mut sit taas joo osaan kyllä riehaantua jne mutta joo,... en sano että olisin täysin päihteetön nykyään vaikka en alkoholia ns tuekkaan mutta se taas on toinen tarina edelleenkin.... en koe olevani mitenkään ylimielinen tms muille vaikka he juovatkin vaikka sille näytänkin mutta totuus on aivan muuta.. ja se etten minä juo EI ole ukkoni päätös vaan täysin ja pelkästään miun oma. se että miksei hän juo on asia mihin hän itse voi vastailla jos haluaa.

Hyvä esimerkki on eräs ihminen jonka kanssa olin aikoinaan ku paita ja perse tuli miulle sanomaan "Jonna myö ollaan ihan samanlaisia ihmisii jne jne" eli alkoi vertailee meitä keskenämme sai miut näkee punasta ja pahasti (ennen oisin kiskassu turpaan häntä mut EN enää ja varsinkin kun kyseessä ihminen josta välitän jne jne !!!)

EN OLE TÄYDELLINEN MINÄKÄÄN MUTTA VITTU TUO ETTÄ MUA VERRATAA MUIHIN ON ASIA MIT'Ä EN HYVÄKSY!!! EIKÄ MUN VITTU TARVI!!!!

Tässä teille pari  rehellistä faktaa  minusta :

1. MINÄ EN NYKYÄÄN HARRASTA FYYSISEN VÄKIVALLAN TUKEMISTA VAAN TUEN SITÄ ETTÄ PUHUMALLA ASIAT SELVITETÄÄN EIKÄ NYRKEIN!

2. MINUN ELÄMÄSSÄNI TAPAHTUI PALJON KUN EN ASUNUT KOTKASSA JA NE ASIAT MUUTTIVAT MINUA IHMISENÄ TAI EIVÄT MUUTTANEET VAAN TOIVAT ESILLE SEN AIDON MINÄN JOKA OLI MONEN KULISSIVERHON TAKANA!

3. MINÄ EN PIDÄ ITSEÄNI MITENKÄÄN PÄIN PAREMPANA IHMISENÄ KUIN MUUT ENKÄ TODELLAKAAN TÄYDELLISENÄ KOSKA TIEDÄN OLEVANI EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN VERSIO ITSESTÄNI JOLLA ON KYLLÄ VIELÄ AIKA PALJON OPITTAVAA ITSESTÄÄN!

4. MINÄ SAATAN VAIKUTTAA TOSIKOLTA MUTTA EHEI EN TOSIAANKAAN OLE VAIKKA OTANKIN ASIAT PALJON VAKAVAMPI ILME KASVOILLANI VASTAAN JNE MUTTA MINÄ OSAAN KYLLÄ MYÖS NAURAA JA PARASTA HUUMORIA MINUSTA ONKIN KUN OSAAN NAURAA ITSELLENIKIN!

5. MINULLA ON MAAILMAN IHANIN PERHE JOHON KUULUU ERIKOINEN SAKKI ERILAISIA YKSILÖTÄ JA TIEDÄMME ETTÄ MEITÄ KAMMOKSUTAAN JNE MUTTA TIEDÄMME MYÖS SEN ETTÄ SIIHEN ON JTN SYITÄKIN ,MUTTA PERHEENÄ TARPEEN TULLEN PUOLUSTAMME TOISIAMME RINNAKKAIN MUUTA MAAILMAA VASTAAN!

6.MINULLA ON MYÖS N.15V POIKA TAI SIIS JÄTKÄ JOKA EI ASU LUONANI MUTTA SILTI NÄEN HÄNTÄ KERRAN KUUSSA VKL:N AJAN JA TULEVAISUUDESSA TOIVOTTAVASTI ENEMMÄN!! JA MIKSI POIKANI EI ASU LUONANI EI OLE PELKÄSTÄÄN MINUSTA RIIPPUVA ASIA VAAN SE ON MONEN ASIAN SUMMA EIKÄ MINULLA OLE VELVOLLISUUTTA ASIAA ULKOPUOLISILLE AVATA JOS EN HALUA!

7. MINULLA ON ELÄMÄSSÄNI PIENI MUTTA ERITTÄIN TIIVIS YSTÄVÄ PIIRI JOISTA 2 ON SEN VERRAN LUOTTO IHMISIÄ ETTÄ HEIDÄN TAKIAAN OLISIN VALMIS OTTAMAAN VAIKKA LUODIN VASTAAN!  KAVEREITAKIN MINULTA LÖYTYY JNE MUTTA SE ETTÄ YSTÄVÄKSI SANON VAATII MOLEMMIN PUOLISTA LUOTTAMUSTA!

Noin.... siinäpä tällä kertaa tekstiii

minä en oikein tiedä miten minä aloittaisin edes tätä näpyttelyy tänne taas vaikka on paljon ajatuksia mitä haluan tänne kirjoittaa jne.. mutta mistä aloitan tätä miljoonaan umpisolmuun mennyttä ajatuksien sekamelskaa tänne purkamaan on asia  mikä ei nyt kyllä ota onnistuakseen, taidan ,pitää röökipaussin  ja yrittää sitten uudelleen jne voisin ottaa mukaani makkarista jonkun vihkoistani jne mihin olen asioita jne ajatuksiani lähiaikoina kynillä töhrinyt jne jne....  puuuuh

Mie alan olee aikalailla loppu sitä että multa  vaaditaan koko aika asioita jotka ihmiset vois hoitaa itsekin mut tiiän etten itsekkään ole täydellinen ja osaan myös olla aika vaativa persoona tai ainakin yksi persoonistani on hyvin haastava ja vaativa mutta se on eri tarina se... Toisaalta mulla on diagnosoitu kakssuuntainen, epävakaa persoonallisuus ja olen jopa rajatila tyyppi diagnoosin saanut mutta koen että ne ovat osa mua mutta eivät kokonaan määrittele mun persoonallisuutta enkä tosiaankaan voi "piiloutua" diagnoosien taakse enkä tosiaankaan oo ees ajatellut et kaikkeen ovat syy... vaan ajattelen että teen virheitä koska ihminen minäkin olen mutta nykyään yritän myös oppia virheistäni heti enkä toista niitä miljoonaa kertaa oppimatta siltikään niin kuin ennen oli tapanani. No silloin kaveerasinkin Kuningas Alkoholin kanssa mutta nykyään hänen seuransa on jäänyt miltei kokonaan pois. (Viime vuonna join 2krt kunnon kännin ja HYIH suatana niitä monen päivän krapuloita mitä tuli... yök yök!) mutta en väitä olevani täysin raittiina elämääni elävä koska silloin valehtelisin... mutta ei siitä sen enempää.....

Mien tiedä miks mut miust on alkan tuntuu koko aika vaan enemmän ja enemmän siltä etten ole oikeassa paikassa enkä oikeiden ihmisten lähellä tai siis en nyt niinkään tarkoita monikossa sanoa tai siis yleistää että kaikkien ihmisten kanssa olessani samassa seurassa olisi samanlainen ulkopuolinen olotila tai siis miust tuntuu silt ettei hyö taida ees haluta nähdä sitä että millaisia ovat itse jne  käytökseltään etc ja luulevat etä minä olen edelleen se ihminen kuin ennenkin eivätkä ymmärrä tai siis sisäistä sitä faktaa etten ole enää "Kotkan Joccu"  vaan hän on kuollut ja kuopattu erään toisen peitehahmon kanssa samaan kuoppaan ja päälle ovat saaneet 15m multakerroksen...

toisaalta mun ei pitäis välittää tuosta mitä muut minusta ajattelevat tms ja nyt on kyl rehellisesti  myönnettävä että EI mua satuta tuntemattomien ihmisten puheet tms teot liiemmin jne mut kyl toki mietin niitä silti mut se mikä mua satutti eniten pitkään aikaan oli se kun ihminen jonka ajattelin olevani ystäväni ja luottoihmiseni ei ollutkaan sitten kai sitä..tai siis oon olen asiaa miettinyt joka suunnasta sen jälkeen kun minä mietin itkienkin  pitkään että koska on oikea hetki kertoa hänelle koko totuus siitä ajasta kun asuimme  erikaupungeissa ja sitten tuli se hetki kun hänelle itkien keittiössämme avasin suuni ja kerroin hänelle ne minulle henkisesti helvetin kivuliaalt asiat niin pari tuntia myöhemmin hän jo aloittaa ja seuraavana päivänä hän teki sen "virheen" ja käytti niitä asioita mitä olin kertonut minua itseäni vastaan.... no annoin tuonkin ns anteeksi ja meni monta kuukautta ihan hyvin mutta siinä kohtaa kun hän jäi minulle velkaa 10e ja kun aloin sitä kyselemään hän alkoikin haukkumaan minua idiootiksi ja siinä tilanteessa päätin että nyt riittää... Minun EI todellakaan tarvitse moista kuunnella jne ei tarvitse käyttää energiaani tuollaiseen... minun elämäni ei kaadu tuon summan takia mutta kyllä sitä nyt mietin että monen vuoden kaveruus meni aika vit halvalla... no en valita... elämä jatkuu... en ole itse todellakaan pyhimys enkä paholainenkaan vaan olen ihminen minäkin.... no joo elämä on...

Viime lauantaina siskoni elämän rakkaus siunattiin viimeiselle matkalleen ja silloin taas muistin sen kuinka elämä on ainutlaatuista ja koskaan ei tiedä milloin kaikki loppuu... kyllä sitä taas muistin senkin et mikään ei täällä ole ikuista eikä kukaan eli taas muistin sen että en todellakaan pidä läheisiäni itsestään selvyytenä vaan täytyy heille kertoa se kuinka rakkaita ja tärkeitä ovat nyt kun vielä elävät koska todellakaan ikinä ei tiedä milloin on liian myöhäistä se sanoa ja näyttää heille... <3

Nyt painun röökille ja sitten hakemaan pyykit niin jatkan tätä tekstiä hiukan myöhemmin.....

Noin... mitäkhää muuta mie tähän raapustelisin... hmm.... Mie oon muuten liittynyt whatsapissa sellaiseen ryhmään josta olen saanut itsetuntoani nostettua lisää ja rohkeutta julkaista  itsestäni rohkeitakin kuvia häpeämättä vaikka kyl siel on paljon paremmankin näköisiä emäntiä mutta mitä sitten.. mie oon tän näköinen ja itsepä läskini kannan... ainoa "heikko kohtani" kropassani on edelleenkin tissini... ne ei vaan oo osa mua vaikka kuka sanois mitä... mut en tällä hetkellä niistäkään paineita ota... on myös ihana ollut huomata tuon ryhmän ansiosta että "nainen ei ole naiselle susi" jos asenne on oikea... tuo ei siis oo mikään senssi eikä seuranhaku ryhmä vaan siellä höpötellään kaikesta maan ja taivaan välillä.... ja jotenkin tuosta ryhmästä tullut päiviin jtn tietyllä tavalla sisältöö... ja siis IHANA jutella noiden kanssa ku ilman tuota ryhmää elämäni olisi aika tylsähköö.... heistä ei myöskään kukaan tuomitse mua vaikka sanoisin mitä siel ja se jos jokin tuntuu hyvälle....

IHMISEN PITÄÄ ANTAA OLLA JUURI SITÄ MITÄ HÄN ON EIKÄ YRITTÄÄ ALKAA EDES MUUTTAMAAN!! IHMINEN MUUTTUU JOS HÄN ITSE HALUAA MUUTTUA EIKÄ MUUTOS SIIS TAPAHDU MUIDEN KÄSKYSTÄ TAI OLE AINAKAAN PYSYVÄÄ!!!

Mutta joo eikhää nyt ollut tälläkertaa tässä....

VIIMEISET SANAT VIELÄ:

muistakaahan että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja sen minkä taakseen jättää edestään löytääpi!!! <3

Oikea ihminen väärään aikaan.

vai

Väärä ihminen oikeaan aikaan?

Kuka sen määrittelee?

Joku suurempi taho vai ihminen itse?

Eikös meistä jokainen ole oman elämänsä päähenkilöitä mutta uskon siihen että kaikella mitä elämässä tapahtuu on jokin syy tai se on kohtalon sanelemaan.

Onko se näin kuitenbkaan koska ihminenhää pystyy itse vaikuttamaan elämänsä kulkuun mutta entäs jos elääkin muiden sanelemalla tavalla?

Miksi sittten sanotaan että jokaisella  meistä on oikeus elää niin kuin itse haluaa (lakeja tietysti pitäisi/pitää noudattaa) eikä kellään toisella ole oikeutta siihen nokkaansa työntämistä tms oikeutta puuttua?

Mutta miten ihminen voi sitten rakentaa minkläänlaista ihmissuhdetta kehenkään jos jokainen meist elää omilla "säännöillään"  elämäänsä

No tietysti komromisseillä

Mutta onko se tasapuolinen kompromissi jos toinen on päättänyt 60% ja toinen vaan 40%

Eikös kompromissin kuuluisi olla yhteinen ja yhdessä päätetty?

Onko muuten ihmisen pisin matka kävellä esim riitatilanteissa toista ihmistä puolitiehen vastaan sovun saamikseksi?

Voiko sopu säilyä jos kävellään toista piuolitiehen vastaan ja sanotaan kirkkain silmin yhtä ja seuraavassa hetkessä toista?

Miksi mennä kohtaamaan toinen jos tietää jo ennen kävelemään lähtöään tiedostaa ettei pysty sopuun?

Jos pystyy valehtelemaan toiselle sovun teko hetkellä niin eikös silloin valehtele myös itselleen?

Eikö olisi vaan helpompi sanoa ettei pysty siihen ja molemmat pääsisivät jatkmaan elämäänsä eri tahoillaan?

Miksi kiusata toista ja samalla myös itseään moisella negativisuudella kun senkin energian voisi kääntää positiiviseksi voimavaraks?

Kuinka monesti ihmiset edes miettivät tuota riitatilanteissa?

Eikös muuten riitatilanteissa mielipiteet ja asiat riitele ihmisten suulla eikä ns ihmiset?

Riita tilanteita ei voi elämässä välttää ja se joka väittää ettei ole koskaan riidellyt kenenkään kanssa niin valehtelee varsinkaan jos omistaa yhtään omia mielipiteitä joiden takana seisoo ja jotka uskaltaa tuoda julki mutta miksi ihmiset käyttävät muiden mielipiteitä ja heidän kertomia kipeitäkin asioita heitä  itseään vastaan varsinkin kun haluavat satuttaa?

Miksi me ihmiset emme vaan voisi jokainen sisäistää sitä että vaikka elämme eritavoin erilaisina yksilöinä muiden kanssa niin silti meillä kaikilla on eräs toisiimme yhdistävä asia eli:

IHMISARVO!!!!!

Jos ihminen ei pidä toisesta niin se ei tarkoita sitä että olisi silloinkaan oikeutta toista haukkua yhtikäs mitenkään.

Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin meistä ihmisistä että asian artikuloisi niin että riitaa ei tulisi tai negatiivisia tunteita?

Miksei ihmiset tajua katsoa ensin peiliin ja kysyä onko varaa arvostella tms muita joiden kengissä ei ole kulkenut kuitenkaan päivääkään?

Miksei ihmiset voi ymmärtää käyttäytyä ja puhua toisilleen niin kuin toivoisivat heille itselleen puhuttavan?

Eikö se ole niin että kaikista ei tarvitse todellakaan pitää eikä kaikkien kanssa tarvitse sydän ystävyyttä edes alkaa yrittämään mutta silti jos tilanne vaatii jokainen voisi edes yrittää tulla toimeen edes muodollisesti?

Sekään että elätkö kelan rahoilla vai saatko palkan tehdystä vakityöstäsi ei tee ihmisistä toistaan parempia vai voiko rahalla ostaa ne asiat mitkä elämässä on tärkeimpiä esim rakkauden, luottamuksen, ja kunnioituksen tai ihmisiä elämäänsä?

Mikä saa ihmiset kuvittelemaan niin jos on päässy vakituiseen työhön et heilläkään olisi mitään oikeutta arvostella ihmisiä jotka elävät kelan tuilla ja saavat pienemmän rahan?

Tekeekö raha ihmisestä oikeasti onnellisen?

raha joo helpottaa elämää kun sillä voi maksaa laskut jne mutta ne on hoidettava oli sitten vakityössä tai kelan rahoilla.

Mikä on se syy joka saa ihmisen tietyssä mielentilassa jne alistamaan toista henkisesti tai fyysisesti koska tuskin alistajakaan haluaisi itse kokevan sitä jos tilanne olisikin toistepäin.

Miksi muuten ihmisten pitää varta vasten nostaa itseään jalustalle ja loukata toista kohtelemalla toista ihmistä kuin roskalaatikkoa koska eikös jokaisessa lasissa ole reunat?

-Epätäydellisen täydellinen Jonna virheineen pohtii ja miettii aika eriskummallisia kysymyksiä vastaten niihin kysymyksillä-

Se ois taas joulu, vastahan se vuosi sitten oli... silloin piilottelin sikoja jne mut nyt on ihan eri ääni kellossa... mut joo o... tätä vuotta ku miettii ni voin sanoa et aika vitun negatiivinen vuosi ollu mut toisaalta sit taas on kyl ollut positiivisesti aikamoinen vuosi mut joo.o.... kesän jälkeen on tapahtunut kaikenlaista  mut  nyt  muutaman kuukauden aikana on ollut AIVAN parasta se miten paljon oon nähnyt "pientä" rakasta TEINIMONSTERIANI... eli enemmän kuin vuosiin ja se miks näin on ollut johtuu aivan musta itsestäni siis etten oo peikkoo tavannut mut mitn ei oo viel menetetty ja nyt on aika kurota se aika takas ja todistaa hänelle (muille mun EI todellakaan ees tarvi ajatella todistelevani yhtään mitään!!) se että on mun elämässä kaikkein tärkein ihminen...tammikuussa lähdenkin taas 11pv ja tuun takas "kotiin"  vasta(jo) 14pv <3 mut joo.... tää loppu vuosi on myös saanut miut tajuamaan sen että mun on aika ajatella myös itseäni koska ei mun pää kestä sitä että huolehdin muista niin paljon että unohdan itseni täysin... ja senkin oon ymmärtänyt että parisuhteeni tilanne ei ole se mitä sen haluisin olevan mutta se siitä aiheesta koska en haluu paljastaa liikaa asioistamme....  mut joo... elossa olen edelleenkin mutta ens vuoden to do-listaa olen jo alkanut tekemään ja siitä ei tule mitenkään lyhyt mutta kaksi ensimmäistä asiaa on Peikko ja minä itse!!!

Mutta joo.. viimeiseksi haluan kiittäää mun läheisistäni:

Isosiskoni: kiitos että susta on tullut lähikuukausien aikana mun yks luotto ihmisistä joka on kestänyt mun naurut., murinat, kwaakkumiset jne... kiitos että olet olemassa <3

Isoveljeni: kiitos että autoit ensimmäisen kerran mua jo ennen kuin synnyimme mutta kiitos että olet kestänyt mun pikkusiskon kiukkukohtaukset, turhat höpinät jne räjähtämättä suuremmin!!!!

ja viimeiseksi haluan kiittäää mun luottotiimiä eli harvaa mutta sitäkin rakkaampia 110% luottoystäviäni!!!! ilman teitä ja tukeanne en olisi enää hengissä!!!!

HYVÄÄ JOULUN AIKAA TEILLE KAIKILLE JA PAREMPAA VUOTTA 2024 <3