Miusta on ihanaa kun kumppanillani on kavereita jne mut se on sydäntä raastavaa kun heidän mielestään minä olen kaiken pahan alku ja juuri koska olen PÖLÖNEN! Mie päätin omassa mielessäni että seuraavaksi kun heistä jonkun näen f2f niin aijon kysyä ihan reilusti että miksi näin on...He tietävät tai luulevat siis tietävänsä mitä aikoinaan olin mutta heidän mielestään olen edelleenkin sellainen... toisaalta sillä ei ole mitn välii vaikka näin ajattelevat miusta mutta silti haluan tietää mikä oikeus heillä on ajatella minusta näin...

Moni tietää nimeni mutta eivät tarinaani.

ja miten voisivatkaan koska tarinani on ihan kesken vielä.

Tiedän itsekin vasta alkuni eli menneisyyteni ja nykyhetken mutta tulevaisuuden juonen käänteitä en tiedä.

Onneksi en tiedäkkään.

Mutta sen jos jonkun tiedän että olen Jonna.

En ole niin kuin nainen joka on äitini joka ei tunne minua koska minulla on isosisko jonka jalan jälkiä kuulemma kuljen.

En ole niin kuin isäni niin kuin isoveljeni joka ängettiin isän saaappaita täyttämään kysymättä häneltä eikä veljeni ole vieläkääm päässyt sanomaan miehelle joka oli hänelle kaikki kaikessa hyvästetäjä!

Minä olen Jonna joka yrittänyt saada kaikin keinoin hyväksyntää jne jotka on osa tarinaani joka on kesken.

Minä en ole hyväksynyt sitä että minä riitän koska en ole riittänyt edes itselleni ja varsinkaan itselleni.

Mutta kuka on Jonna?

Miten muut voisivat tietää vastauksen jos en minä tiedä.

Synnyin ja sain sukunimen Jonnan perään.

Menin naimisiin ja sukunimi Jonnan vaihtui.

Mutta siltikään minä Jonna en tiedä kuka olen vaikka tiedänkin mutta tarinani on kesken ja haluan muistaa ja tietää

"Kuka on Jonna!"

Ihmiset määrittelevät asian kuka olen jne puheissaan jne mutta puheita maailmaan mahtuu jne puhun itsekin kyllä koska puhelahjan sain.

Mutta nykyään ajattelen ja spekuloin asioita enemmän kuin puhun.

Ennen puhuin verraten itseäni muihin jne mutta nykyään kuuntelen ja vertaan silti mutta en tilastoi itseäni siltikään vaikka teenkin sitä... rakastan sitä että saan aikaiseksi keskusteluja ihmisten kanssa jne ihmismieli on muutenkin kiehtonut minua aina mutta varsinkin nykyään kun haluan tietää ja muistaa kuka minun Jonnan sydämessä asuu aidosti.

No joo sen tiedän että olen Jonna ja olen päihderiippuvainen.

Ensin alkoholista tuli mieleni hallitsija jota en myöntänyt vaikka tiesin asian mutta en ollut sisäistänyt asiaa koska juomisesta oli tullut minun itseni ja elämän mutkien kautta osa sitä mitä olen vaikka en ollutkaan mutta kutsun sitä "Ihmishirviö"-kaudeksi.

No voitin sen riippuvaisuuden tai sain erävoiton koska loppu elämäni joudun taistelemaan sitä vastaan etten päästä sitä enään hallitsemaan minua vaan minä hallitsen sen!

No joo mutta tämä tarinastani tällä kertaa... jatkan taas aiheesta kun tulee inspis näpyttää tänne koneelle lisää kys.aiheesta(kin)

ja kuulkaas että ihan muuten vaan jumituin tähän tätä aihetta pohtimaan koska en keksin parempaakaa tekemist ajan kuluttamiseks muutenkaan mutta joo.. tässäpä sit näitä mietteitäni ylös skrivaan ja häpeä en rehellisesti omia ajatuksiani tästä aiheestä tänne blogiini näpyttää...
Päällimmäisenä tai no eniten täs istuessani mietin perhettäni johon synnyin joka meistä 5:stä hyvin erillaisista persoonista koostuu mutta mitä sit...

ÄITIÄNI en kyl mieti oikeastaan juurikaan nytkään koska todellisuuden olen vihdoinkin sisäistänyt itsekkin vaikka olen tiedostanut sen karun totuuden jo aikoja sitten että hänelle kulissien pystyssä pitäminen on minua tärkeämpää mutta mitä muuta voisi ollakaan koska vuosia sitten huomasin sen etten tainnut hänelle olla edes syntyessäni perheeseen lapsista mitenkään toivottuin tai edes ongelmaton päin vastoin. no vuosia kun sain ikää lisää niin asiat vain vahvistui mielessäni ja silmissäni vaikka silloin vielä en ajatuksiani itse uskonut ja toivoin et kaikki olikiskii viinan minulle tuomaa valhetta ja oman pääni keksimää kännisen harhaa tms mutta ei ollut ei mutta katkera ole en hänelle tosiaankaan vaikka niin vois kuvitella mutta en.. ilman häntä en ois syntynyt koskaan ja tätä blogi tekstiikään teille näpyttämässä.mutta... no joo...
 

ISÄSTÄ en vieläkään oikein muista mitään sen jälkeen kun lapsuuteni loppui 11vuotta tuli minulle ikää tuli jne mutta se mitä silloin tapahtui ei todellakaan häneen liittynyt mitenkään et sitä kenenkään teistä on AIVAN TURHA pohtii tms mutta jotain hänestä silti muistan ja niitä nytkin vaan mielessäni edelleen pyöritän. Tiedän että hän minuakin meistä lapsistaan rakasti aidosti . Hän minulle opetti paljon elämästä koska näin jälkikäteen miettien sain häneltä aika erikoiset mutta suht hyvät eväät elämääni mutta mikä muuttui ja  miksi en viettänyt hänen kanssaan aikuiseksi kun kasvoin aikaa enempää? Miksi en ymmärtänyt näitä asioita silloin vaan vasta nyt kun hänen kuolemastaan on n.15v kulunut? raastava Ikävä silti minulla häntä on edelleenkii. ,Mieluusti hänen kanssaan voisin sunnuntai aamuisin nousta veneeseen lähteäksemme verkkoja merestä nostamaan mutta ei.. minä, verkot ja vene jäi tänne maihin koska hän teki päätöksen itsekkään minut ja sisarukseni tänne peräänsä itkemään.
 

ISOSISKOA lapsuudesta aikuisuuteen asti ihannoin fanittaen ja hänen perässään lähes 90 pros kaiken tein, mutta silloin en vielä tiennyt ajatuksestakaan että omaa polkuu voisin lähtee etsimään ja omaa elämää eläen. no joo me  Olimme aikoinamme hänen kaa kyl kaatokännissä ollessamme yhteisten illanistujaisten vakituinen "viihdenumero" koska AINA  painimatsi välillämme oli totaallisesti taattu...silloin idean saimme ja viinaa aloimme samassa paikas usein pullosta suoraan kurkkuun kaataen ja tappeluksiahan se päättyi valittevasti melkein AINA. No onneksi nykyään emme enään toimi niin koska eri polut elämässä henkisesti meitä kumpaakin vissiin jtn kasvatti AIKUISIKSI ihmisiksi jotka oppivat toisillensa puhumaan asioista emmekä tarvi siihen enään litran leijona pulloa vaan limu riittää hyvin siihen että puhetta riittää välillä yli ymmärryksen. No sen valheen tai no valheellisen luulon korjaan kyl nyt tässä mutta Minä en hänen perässä tosiaan kulje enään koska en todella haluiskaan vaikka äitimme vieläkii luulee niin mutta siinähän kuvittelee näin. Siskoni kanssa yhdess olemme noituneet monesti äänekkäästi lähettäen sinne minne aurinko ei paista jne aika usein syvälle helvettiin koska hän aikamoinen nirppanokka on ja erittäin omahyväinenkii varsinkin kun meitä nenän vartaan pitkin alentavasti katsoo mutta aikuisia kuitenkin kaikki olemme mutta nauraen joskus isiskoni kaa  äitillemme olemme todellakin useinkin YHDESSÄ pitkät  paskat haistatttan mutta joo tiedän kyl myös sen todellisen asian et ilman häntä ja isää ei minulla ei olisi isosiskona rakasta hennaa mutisevaa. <3
 

ISOVELJEÄNI mietin tässä kyynelii pidätellen koska hän jo ennen syntymääni auttoi minua kerran ensimmäisen koska etuili ja työnsi minut pois kohdunsuult et syntyi tänne ensimmäisenä ja todellakin onneksi hän teki niin koska sen jälkeen äitini ultrattiin jossa sitten vasta huomattiin napanuoran kietoutuneen kaulani ympäri jonka jälkeen minut jotenkin käännettiin ja pääsin syntymään maailmaan hengissä eläen. Tänä päivänä isoveljeni voisi kyllä oikeasti ymmärtää kuinka rakas minulle oikeasti on eikä mikään helvetin hullu Transit kuski tai tosiaan kusipää orja oo eikä mikään mököttävä hapannaamakaan mutta nythän minä sen keksin keinon millä tuon ajattelutavan voisin hänestä saada pois yhdessä hänen kaa. Voisimme hänen kanssaan ensi syksynä kahdestaan tehdä niinkii vaarallista hommaa kuin tarttua molemmat omaan harvavaan ja hänen pomonsa pihansa puhdistaa lehdistä viettäen samalla siinä kaksosten välistä laatuaikaa. Isoveljelleni kun kertoisin täst ideastani niin hän minulle omalla tyylillään vastaisi vaan "haravoi kuule yksinäsi tai tee se Vesterisen Kaa. minä painun zetorin koppiin istumaan ja tulen sillä haravoidut lehtikasat vanhan rouvan kauhaan nappaamaan ja pois vien ne síitä pihalta  ja haravoinnin jälkeen sinä kävelet zetorin perässä Aarnen Kaa" minä haluisin isoveljeni ymmärtävän vihdoinkin sen tosi asian etten halua viettää aikaa Aarnen enkä edes välttämättä hänen kihlatun heidin kaa vaan kaipaan seuraani häntä itseään tai edes hetkeksi isoveljeäni pikkusiskoaan turvaamaan mutta miinusta kuitenkin mielestäni minussa on se että edelleenkin usein tarvitsen isoveljeäni vahtivaa vaikka ikää meilläkin jo melkein 40v on niin silti hän saisi isoveljenäni olosta minulta kultaisen palkinnon!!

Perheeni on yks aihe mitä olen miettinyt aikalail paljon myös nykyäänkin mutta heistä en ketään tosiaan menis vaihtamaan koska täydellinen perheenjäsen en ole itsekään ja minäkin tiedän sen!!!

<3 <3

<3

Portti on auki.

Mikä estää?

Miksen mee?

Miksen lähde ja itsestäsi onnellista vihdoinkin tee?

Mikä estää?

Rakkaus mieheen joka on alunperin takiani on joutunut koukkuun nuoruuden energiaa tuovaan aineeseen?

Nouseen autoon ja meen hakee

takas tullessani pussin heitän hänenkin eteen.

Miksi näin teen?

Miksi olen rakastunut mieheen jota voi nykyään verrata pakastimeen?

                        "FENIX LINNUT NOUSEE TUHKASTA MUTTA TODELLISET NAISET NOUSEE PASKASTA!!!

Emme syrji tms dissaa miehiä vaan kannustamme tukien toisiamme NAISINA ja kuuntelemme antaen toisillemme jonkunsorttista vertaistukea. Jokaisen meist naisista on ymmärrettävä et olemme itsenäisiä ja vahvoja plus et meilläkii on ihmisarvo.

Toisaalta erään tuttuva pariskunnan miespuolinen jäsen alkoi puhumaan siitä että välillä humalassa ollessaan varsinkin naisensa lyö häntä jne mutta sekään EI ole oikein tosiaankaan ja hänelle sen sanoimmekin! ja itse muistelin että se on edeleenkin aika vaiettu aihe että "nainen lyö miestään" mutta siitä jaksetaan edelleenkin lehdissä jne jauhee että "mies lyö naista" mutta kumpikaan EI ole oikein.

Itse yritän pyrkiä siihen (ja hyvin olen onnistunutkin) että fyysinen väkivalta ei ratkaise mitään eikä ole oikein paitsi tietenkin itsepuolustuksena!

Uskon itse siihen että asiat pitäis voida puhumalla selvittää eikä nyrkein tms mut joskus tosiaan tilanne vaatii sitä että nyrkit jne heiluu esim jos on tilanne jossa tosiaan joutuu itseään tms puolustamaan mutta eipä noita tuommosia tilanteita lähiaikoina ainakaan oo näkynyt ja toivottavasti ei näykkään! *koputtaa puuta*

Valehtisin jos väittäisin että tunnen kuuluvani porukkaan.

Ihmisillä on omat sisäpiiri kuvionsa jne ja toisaalta taas miusta tuntuu etten oikee kuulu mihinkään?

Vai kuulunko sittenkin?

Toisaalta tää etten tunne kuuluvani porukkaan johtuu aika pitkälti musta ja siitä etten oikee luota täysin ees itseeni.

Ja miten voisinkaan koska välillä tai siis useinkin unohdan itseni tai siis en unohda vaan mulla EI kirjaimellisesti ole aikaa miettii itseäni ja omii juttuja.

Nyt on kyl lähiaikoina ollut ihana ku oon saanut päätäni purettua jne patoutumia puhuttua eräälle naiselle jota oikeasti kiinnostaa miunkii asiat eikä vaan omat....

Jokainen meistä on elämänsä päähenkilö tai sitä siis hoen mutta omas elämäs tuntuu välil sekin asia unohtuvan tai jäävän ainakii taka alalle ja pahasti...

Mut en valita tästäkään... ei tämääkään nimittäin valittamalla parane...

Välillä sitä kaipais takas nuoruuteen ja siihen vilskeeseen jne menoon ja meininkiin mut totuus on se kuitenkin et kaikista mieluiten eläisin jossain mummon mökki tyylisessä paikassa pois hälinästä ja kaupungin vilskeestä..

Mutta toisaalta olisinko sielläkään onnellinen... ?

Voisin ollakin jos itse päättäisin niin ja toisaalta miksen olisi koska siitä olen aina jtn haaveillut....

Mutta sielläkin pätee yhteiskunnan lait.... ne lait joita vasta nykyään olen jtn oppinut sietämään ja noudattamaan jtn.

vai olenko?

No omasta mielestä kyllä mutta muuut saattavat olla erimieltä... toisaalta onko sillä väliä mitä muut ajattelevat koska tärkeintähän on että minä tiedän itse miten elän vai elänkö?

Elämä on kyl aika monimutkaista tai ei jos itse ei siitä tee sellaista... jokainen meistä kuitenkin voi päättää elämänsä suunnan..

Mikä on minun suuntani?  tuntuu että seison risteyksessä tällä hetkellä juuri tätä miettien.... ehkä vielä joskus saan vastauksen tai siis en saa vaan löydän oman polkuni!

Älä päästä sitäkään pelkoa niskan päälle ettet riitä muille aitona omana itsenäsi.

Oikeille ihmisille nimittäin ri

Riitäthän myös itsellesi?

Älä usko juoruja tai huhuja joita kylillä kuulet jne jos et ole kertaakaan ees jutellut kyseisen ihmisen kanssa naamatusten.

Luotathan ensimmäiseksi kuitenkin itseesi.

Luottamus on koko elämän perusta jolle voi rakentaa jokainen omanlaisen elämän.

Jokaisella meistä on menneisyys mutta jokaisella meistä on myös tulevaisuus, mutta tärkeintä on elää nykyhetkeä.

Rakasta ihmisiä jos siltä tuntuu ja niin haluat sydämessäsi, mutta älä vihan tunnetta kanna sisälläsi raastaen sieluasi.

KAIKISTA EI TARVI PITÄÄ MUTTA EI SE TARKOITA DISSAAMISTA VAAN YRITÄ TULLA TOIMEEN IHMISTEN KANSSA JOS TARVE VAATII VAIKKA ET HEISTÄ SYDÄN YSTÄVÄÄ ITSELLESI HALUAISIKAAN!

Rakkautta on monenlaista ja jokainen tuntee senkin eritavoin kuin toiset.

Rakasta myös itseäsi koska et voi rakastaa muitakaan jos et ensin rakasta itseäsi.p

Jokainen meistä on oman elämänsä päähenkilöitä kuitenkin ja muut ovat vain sivuroolin esittäjiä ajan x.

Käännä negatiiviset asiat (esim tunteet jne jne) positiiviseksi.

MIKÄÄN ASIA MAAILMASSA EI OLE ONGELMA JOS IHMINEN EI ITSE TEE SIITÄ ONGELMAA ITSELLEEN! KAIKKEEN LÖYTYY KYLLÄ RATKAISU!

sinä olet.

Minä olen.

Me olemme.

te olette.

IHMISIÄ!

Epun kuorsaus vieressäni peitolla saa minut vaipumaan omiin ajatuksiini.

Onko tämä minun vuosi?

Mitä se oikeestaan edes tarkoittaa?

Enhän minä vielä sitä tiedä mutta haluan kokea tämänkin vuoden.

Se ei vaan ole minun käsissäni.

Miksi minä oikeastaan en vain nauti hetkestä?

Koska minä en osaa.

En vain tiedä miksen.

Tai siis tiedän.

Tätä vuotta ei ole eletty vielä puoltakaan.

On tapahtunut paljon.

niin hyviä kuin pahojakin asioita.

Mutta minä elän?

Miksi?

En tiedä.

Miksi parhaat lähtee ekana?

Mikä määrittelee parhaan ihmisen?

Ihmiset?

Toisaalta mikä määrittelee normaalin?

Ei wikipediakaan sitä osaa kertoa.

Onko tavallinen ihminen sama asia kuin normaali?

Minä ajattelen tai siis olen sitä mieltä että kukaan meistä ei ole tavallinen eikä normaalia ihmistä olekkaan.

Jokainen meistä on persoona.

Jokaisella meistä on ihmisarvo.

Kukaan ei ole syntynyt pahaksi eikä hyväksi.

Mutta lapsuudestahan kaikki alkaa ja juontaa.

Minä en vaan oikein muista omasta lapsuudestani juurikaan.

Tai siis muistan mutta osa on hämärän peitossa.

Alitajuntako suojelee?

Ehkä se joskus selviää.

Ehkä pitäisi selvittää ensin oma pää.

Vai sukujuuretko sen kertovat että mistä kaikki alkoi?olisik

Minä tiedän sukujuureni mutta en tunne edes lähintä perhettäni kunnolla.

Tunnenko edes itseäni vai tunteeko äitini minut paremmin?

Kaksoisveljeni kanssa jaoimme saman kohdun mutta tunnemmeko toisemme?

Tunteeko isosiskomme meidät kuitenkin paremmin vai haluaako hän edes tuntea meitä kumpaakaan?

Toisaalta uskon siihen itse ettei kukaan voi tuntea ketään läpikotaisin mutta voiko itsensä tuntea?

Minä en ainakaan voi sanoa tuntevani itseäni täysin 110% mutta paremmin kuin kukaan muu,

Vai tunnenko sittenkään?

-.En kommentoi-

elikkäs:

Miulle tuli viime viikolla muutamakin eri ihminen sanomaan etten oo enää samanlainen ku ennen olin jne jne ja se on TÄYSIN totta... En mie joo enää sekoile räkäkännissä oksennukset rinnuksilla kuola poskella ihmisten  välejä hämmentäen jne aiheuittaen muille pahanolon vaikka väkisin koska minulla itsellänikin on... joo siis kyllä juon nykyäänkin mutta hillitysti (miult yks immeinen kysykin et inhoonko ajatusta vetää känni ni vastasin hälle ja teillekin sen verran voin avata asiaa et ei  en vaan PELKÄÄN sitä ajatustakin että joisin itseni sellaiseen kuntoon etten hallitsisi suutani tms satuttaisin sanoillani tai nyrkeilläni ulkopuolisia jne ja siksikään en juo..) Mutta se että olen nykyään tälläinen on miun omapäätös ollunna ja siis valehtelisin jos tää ois jtn helppoa tms koska REHELLISESTI sanottuna kyl mua ahdistaa jne ku oon nykyään tämmöinen tylsimys jne toisinaan mut sit taas joo osaan kyllä riehaantua jne mutta joo,... en sano että olisin täysin päihteetön nykyään vaikka en alkoholia ns tuekkaan mutta se taas on toinen tarina edelleenkin.... en koe olevani mitenkään ylimielinen tms muille vaikka he juovatkin vaikka sille näytänkin mutta totuus on aivan muuta.. ja se etten minä juo EI ole ukkoni päätös vaan täysin ja pelkästään miun oma. se että miksei hän juo on asia mihin hän itse voi vastailla jos haluaa.

Hyvä esimerkki on eräs ihminen jonka kanssa olin aikoinaan ku paita ja perse tuli miulle sanomaan "Jonna myö ollaan ihan samanlaisia ihmisii jne jne" eli alkoi vertailee meitä keskenämme sai miut näkee punasta ja pahasti (ennen oisin kiskassu turpaan häntä mut EN enää ja varsinkin kun kyseessä ihminen josta välitän jne jne !!!)

EN OLE TÄYDELLINEN MINÄKÄÄN MUTTA VITTU TUO ETTÄ MUA VERRATAA MUIHIN ON ASIA MIT'Ä EN HYVÄKSY!!! EIKÄ MUN VITTU TARVI!!!!

Tässä teille pari  rehellistä faktaa  minusta :

1. MINÄ EN NYKYÄÄN HARRASTA FYYSISEN VÄKIVALLAN TUKEMISTA VAAN TUEN SITÄ ETTÄ PUHUMALLA ASIAT SELVITETÄÄN EIKÄ NYRKEIN!

2. MINUN ELÄMÄSSÄNI TAPAHTUI PALJON KUN EN ASUNUT KOTKASSA JA NE ASIAT MUUTTIVAT MINUA IHMISENÄ TAI EIVÄT MUUTTANEET VAAN TOIVAT ESILLE SEN AIDON MINÄN JOKA OLI MONEN KULISSIVERHON TAKANA!

3. MINÄ EN PIDÄ ITSEÄNI MITENKÄÄN PÄIN PAREMPANA IHMISENÄ KUIN MUUT ENKÄ TODELLAKAAN TÄYDELLISENÄ KOSKA TIEDÄN OLEVANI EPÄTÄYDELLISEN TÄYDELLINEN VERSIO ITSESTÄNI JOLLA ON KYLLÄ VIELÄ AIKA PALJON OPITTAVAA ITSESTÄÄN!

4. MINÄ SAATAN VAIKUTTAA TOSIKOLTA MUTTA EHEI EN TOSIAANKAAN OLE VAIKKA OTANKIN ASIAT PALJON VAKAVAMPI ILME KASVOILLANI VASTAAN JNE MUTTA MINÄ OSAAN KYLLÄ MYÖS NAURAA JA PARASTA HUUMORIA MINUSTA ONKIN KUN OSAAN NAURAA ITSELLENIKIN!

5. MINULLA ON MAAILMAN IHANIN PERHE JOHON KUULUU ERIKOINEN SAKKI ERILAISIA YKSILÖTÄ JA TIEDÄMME ETTÄ MEITÄ KAMMOKSUTAAN JNE MUTTA TIEDÄMME MYÖS SEN ETTÄ SIIHEN ON JTN SYITÄKIN ,MUTTA PERHEENÄ TARPEEN TULLEN PUOLUSTAMME TOISIAMME RINNAKKAIN MUUTA MAAILMAA VASTAAN!

6.MINULLA ON MYÖS N.15V POIKA TAI SIIS JÄTKÄ JOKA EI ASU LUONANI MUTTA SILTI NÄEN HÄNTÄ KERRAN KUUSSA VKL:N AJAN JA TULEVAISUUDESSA TOIVOTTAVASTI ENEMMÄN!! JA MIKSI POIKANI EI ASU LUONANI EI OLE PELKÄSTÄÄN MINUSTA RIIPPUVA ASIA VAAN SE ON MONEN ASIAN SUMMA EIKÄ MINULLA OLE VELVOLLISUUTTA ASIAA ULKOPUOLISILLE AVATA JOS EN HALUA!

7. MINULLA ON ELÄMÄSSÄNI PIENI MUTTA ERITTÄIN TIIVIS YSTÄVÄ PIIRI JOISTA 2 ON SEN VERRAN LUOTTO IHMISIÄ ETTÄ HEIDÄN TAKIAAN OLISIN VALMIS OTTAMAAN VAIKKA LUODIN VASTAAN!  KAVEREITAKIN MINULTA LÖYTYY JNE MUTTA SE ETTÄ YSTÄVÄKSI SANON VAATII MOLEMMIN PUOLISTA LUOTTAMUSTA!

Noin.... siinäpä tällä kertaa tekstiii

Mie alan olee aikalailla loppu sitä että multa  vaaditaan koko aika asioita jotka ihmiset vois hoitaa itsekin mut tiiän etten itsekkään ole täydellinen ja osaan myös olla aika vaativa persoona tai ainakin yksi persoonistani on hyvin haastava ja vaativa mutta se on eri tarina se... Toisaalta mulla on diagnosoitu kakssuuntainen, epävakaa persoonallisuus ja olen jopa rajatila tyyppi diagnoosin saanut mutta koen että ne ovat osa mua mutta eivät kokonaan määrittele mun persoonallisuutta enkä tosiaankaan voi "piiloutua" diagnoosien taakse enkä tosiaankaan oo ees ajatellut et kaikkeen ovat syy... vaan ajattelen että teen virheitä koska ihminen minäkin olen mutta nykyään yritän myös oppia virheistäni heti enkä toista niitä miljoonaa kertaa oppimatta siltikään niin kuin ennen oli tapanani. No silloin kaveerasinkin Kuningas Alkoholin kanssa mutta nykyään hänen seuransa on jäänyt miltei kokonaan pois. (Viime vuonna join 2krt kunnon kännin ja HYIH suatana niitä monen päivän krapuloita mitä tuli... yök yök!) mutta en väitä olevani täysin raittiina elämääni elävä koska silloin valehtelisin... mutta ei siitä sen enempää.....

Mien tiedä miks mut miust on alkan tuntuu koko aika vaan enemmän ja enemmän siltä etten ole oikeassa paikassa enkä oikeiden ihmisten lähellä tai siis en nyt niinkään tarkoita monikossa sanoa tai siis yleistää että kaikkien ihmisten kanssa olessani samassa seurassa olisi samanlainen ulkopuolinen olotila tai siis miust tuntuu silt ettei hyö taida ees haluta nähdä sitä että millaisia ovat itse jne  käytökseltään etc ja luulevat etä minä olen edelleen se ihminen kuin ennenkin eivätkä ymmärrä tai siis sisäistä sitä faktaa etten ole enää "Kotkan Joccu"  vaan hän on kuollut ja kuopattu erään toisen peitehahmon kanssa samaan kuoppaan ja päälle ovat saaneet 15m multakerroksen...

toisaalta mun ei pitäis välittää tuosta mitä muut minusta ajattelevat tms ja nyt on kyl rehellisesti  myönnettävä että EI mua satuta tuntemattomien ihmisten puheet tms teot liiemmin jne mut kyl toki mietin niitä silti mut se mikä mua satutti eniten pitkään aikaan oli se kun ihminen jonka ajattelin olevani ystäväni ja luottoihmiseni ei ollutkaan sitten kai sitä..tai siis oon olen asiaa miettinyt joka suunnasta sen jälkeen kun minä mietin itkienkin  pitkään että koska on oikea hetki kertoa hänelle koko totuus siitä ajasta kun asuimme  erikaupungeissa ja sitten tuli se hetki kun hänelle itkien keittiössämme avasin suuni ja kerroin hänelle ne minulle henkisesti helvetin kivuliaalt asiat niin pari tuntia myöhemmin hän jo aloittaa ja seuraavana päivänä hän teki sen "virheen" ja käytti niitä asioita mitä olin kertonut minua itseäni vastaan.... no annoin tuonkin ns anteeksi ja meni monta kuukautta ihan hyvin mutta siinä kohtaa kun hän jäi minulle velkaa 10e ja kun aloin sitä kyselemään hän alkoikin haukkumaan minua idiootiksi ja siinä tilanteessa päätin että nyt riittää... Minun EI todellakaan tarvitse moista kuunnella jne ei tarvitse käyttää energiaani tuollaiseen... minun elämäni ei kaadu tuon summan takia mutta kyllä sitä nyt mietin että monen vuoden kaveruus meni aika vit halvalla... no en valita... elämä jatkuu... en ole itse todellakaan pyhimys enkä paholainenkaan vaan olen ihminen minäkin.... no joo elämä on...

Viime lauantaina siskoni elämän rakkaus siunattiin viimeiselle matkalleen ja silloin taas muistin sen kuinka elämä on ainutlaatuista ja koskaan ei tiedä milloin kaikki loppuu... kyllä sitä taas muistin senkin et mikään ei täällä ole ikuista eikä kukaan eli taas muistin sen että en todellakaan pidä läheisiäni itsestään selvyytenä vaan täytyy heille kertoa se kuinka rakkaita ja tärkeitä ovat nyt kun vielä elävät koska todellakaan ikinä ei tiedä milloin on liian myöhäistä se sanoa ja näyttää heille... <3

Nyt painun röökille ja sitten hakemaan pyykit niin jatkan tätä tekstiä hiukan myöhemmin.....

Noin... mitäkhää muuta mie tähän raapustelisin... hmm.... Mie oon muuten liittynyt whatsapissa sellaiseen ryhmään josta olen saanut itsetuntoani nostettua lisää ja rohkeutta julkaista  itsestäni rohkeitakin kuvia häpeämättä vaikka kyl siel on paljon paremmankin näköisiä emäntiä mutta mitä sitten.. mie oon tän näköinen ja itsepä läskini kannan... ainoa "heikko kohtani" kropassani on edelleenkin tissini... ne ei vaan oo osa mua vaikka kuka sanois mitä... mut en tällä hetkellä niistäkään paineita ota... on myös ihana ollut huomata tuon ryhmän ansiosta että "nainen ei ole naiselle susi" jos asenne on oikea... tuo ei siis oo mikään senssi eikä seuranhaku ryhmä vaan siellä höpötellään kaikesta maan ja taivaan välillä.... ja jotenkin tuosta ryhmästä tullut päiviin jtn tietyllä tavalla sisältöö... ja siis IHANA jutella noiden kanssa ku ilman tuota ryhmää elämäni olisi aika tylsähköö.... heistä ei myöskään kukaan tuomitse mua vaikka sanoisin mitä siel ja se jos jokin tuntuu hyvälle....

IHMISEN PITÄÄ ANTAA OLLA JUURI SITÄ MITÄ HÄN ON EIKÄ YRITTÄÄ ALKAA EDES MUUTTAMAAN!! IHMINEN MUUTTUU JOS HÄN ITSE HALUAA MUUTTUA EIKÄ MUUTOS SIIS TAPAHDU MUIDEN KÄSKYSTÄ TAI OLE AINAKAAN PYSYVÄÄ!!!

Mutta joo eikhää nyt ollut tälläkertaa tässä....

VIIMEISET SANAT VIELÄ:

muistakaahan että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja sen minkä taakseen jättää edestään löytääpi!!! <3