Heräsin tossa hirveeseen mahakipuun ja siihen että Aatu makaa selän päällä...  nyt tässä mietin kahvia juoden asioita.. ens maanantaina pitäis tosiaan aloittaa 40pv matka oman pään sisään ja lähtee hoitaa tuomio alta pois... en tiedä ajatukset on jotenkin tosi sekaisin... onhan tätä odotettukin jo aikoja et pääsen hoitaa ton pois mut silti jotenkin semmoinen olo et huh... tää matka tulee muuttaa kaiken.. asenne muuttuu jne ja en tiedä mitä mun ja pöpön "suhteessa" tapahtuu... en tiedä.. jotenkin tosi monimutkainen olo... ei tekis mieli lähtee ku nyt kaikki hyvin mut en antais itselleni ikinä anteeks jos nyt pistäisin kaiken paskaks ja kusisin tän homman....  tavotteet on niin korkeel et mua oikeesti pelottaa hemmetist et pystynkö toimii niin ku oon päättän.. mulla on aina ollu vaikeuksia pysyä päätöksis.. onneks tiedän etten kulje tätä matkaa ns yksin vaan taustajoukot tukee jos romahdan mut silti...  enhän mie aikuinen ihminen voi aina turvautua muiden apuun... enkä oikein osaakkaan edes pyytää apua siinä kohtaa ku on hätä... oon lapsest asti tottun tulee toimeen omillani... elämä kasvattan musta tämmösen..... hmm...  mut joo... pakko oli purkaantua ennen reissua tänne tuntemuksistani.....