En haluaisi lähteä täältä.

Pelottaa tuleva vapaus.

En haluaisi pakata kamojani.

Ahdistaa kun tiedän läheisteni odttavan paluutani enemmän kuin itse odotan.

Täällä olen kokenut olevani vapaa vaikka vankilassa olenkin.Aika

Minua ei ole käsketty olemaan muuta kuin olen.

Olen saanut omaa aikaa.

Olensaanut uusia ihmisiä elämääni.

Olen kerrankinsaanut puhuttua ammattilaiselle asioista mitä mielessäni pyöritän.

Minulta on kysytty mitä minulle kuuluu eikä minun ole tarvinnut miettiä voinko vastata rehellisesti.

Aika on kulunut kuin siivillä.

Tuntuu että vasta eilen tulin tänne ja mutta kohta palaankin omaan henkisesti raskaaseen maailmaani takaisin.

Maailmaani jossaihmiset puhuvat toisistaan selän takana pahaa.

Maailmaan jossa en oikein osaa luottaa kehenkään vaikka kuinka yritän.

Ehkä kyse on siitä etten luota itseeni tarpeeksi niin en osaa luottaa muihinkaan.

Ehkä kyse on siitä että elämä on kasvattanut minusta kovakuorisen taistelijan joka ei uskalla laskea ketään lähelleen.

Tiesin tänne tullessani että tämäkin tulee loppumaan aikanaan.

Se aika on ensiviikon perjantaina.

Silloin minun on palattava todellisuuteen ja kohdattava läheiseni ja ongelmani.

Minun on nostettava kissa pöydälle monen kanssa ja alettava olemaan rehellinen heillekin.

Rehellinen muille ja ennen kaikkea minun on oltava rehellinen itselleni.

Vain niin toimimalla voin joku kaunis päivä sanoa olevani aidosti onnellinen siviilissäkin :)