Hei sinä rakas "viholliseni!"

pakko oli tulla kirjoittamaan tänne sinulle kirje koska tiedän että joskus tätä saatat lukea. Haluaisin vain tulla ja halata sinua anteeksi pyytäen mutta en yksin rauhaa voisaada aikaseksi vaikka kuinka haluisin eikä minun omat voimani riitä siihen.. Olit joskus minun toinen käteni. Paljon on sen jälkeen tapahtunut.Meistä molemmat on tehnyt virheitä vaikka toisaalta minun ainakin olisi tehnyt mieli huutaa "anna anteeksi" Olemme  unohtaneet hyvät hetkemme ja keskittyneet sotimaan milloin mistäkin... Minä tutustuin uusiin ihmisiin jotka seisovat selkäni takana ja tekevät paljon hölmöjäkin asioita puolestani. sinä sait lapsen ja perheen josta aina haaveilit. Sinä olit joskus minun paras ystäväni. Sinä menit sänkyyn ihmisen kanssa jota rakastin. Et voi edes tajuta miltä se tuntuu ku kaks sulle  rakasta ihmistä sekoilee kännissä....  oon aina ajatellutettä olen ihminen joka antaa helposti anteeksi... enpä silti taida ollakkaan... kännissä varsinkin tulee kaikki paska mieleen vaikka en siksi juokkaan... toisaalta en minäkäänmikään pyhimys ole..haukun sinua edelleen monellakin erinimellä ja vain siksi että haluisin että sinäkin joskus tajuisit kuinka pahalle minusta tuntuu.. Minulle ei olisi ikinä tullut mieleen tehdä sinulle samoin koska miehiä tulee ja menee mutta ystävät on ikuisia. En tuomiolle lähtöä vihani oli kasvanut kilometrien mittaiseksi ja vasta kestilässä tajusin ammattilaisten  avulla että minun ei tarvitse pitääsinua uhkana onnellisuudelleni. Minun on vain uskallettava laskea vihamuuriani ja jatkettava elämäää. Minä kuitenkin joskus seisoin perheeni ja sinun välissä puolustaen sinua. Sinä olit minulle joskus jotain minkä vuoksi olisin voinut tehdä mitä tahansa... puolustin sinua vereen ja hikeen. Ehkä meidän sotimiunen johtuu siitä että sinäolet vesimies ja minä oinas (periksi ei anneta).Halusin kuitenkin sanoa sinulle anteeksi ja kiitos että kuljit matkaa kanssani. Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää...  kuljimme polkua yhdessä mutta sinä lähdit  risteyksessä haminan komistuksen mukaan ja minä jäin yksin mutta on paljon asioita mitä yhdessä koimme ja opimme...ikinä en niitä aikoja unohda mutta elämä jatkuu <3

HYVÄSTI <3