Aloin toissa illaan keskustelun jälkeenmiettii paljon lapsuuttani.. tai siissitä että se kasvatti musta tälläisen... aloin miettii tosissani et miks edelleen Pöpön kanssa pyörin silloin tällöin vaikka maailmassa olisi miljoona parempaakin miestä/ihmistä... No toisaalta toi ihminen tuo mulle turvallisen olon... ja  se on ystävä... monia sellaisia mulla ei ookkaan.. kavereita on kyl enemmän ku monella muulla mut ystäviin luotan... elämä on... omia valintoja ja mun valinta ei ole mielistellä ketään enkä oota et kukaan mielistelee muakaan... oon tämmöinen ku oon ja siksi onnellinen että ihmiset jotka  välittää musta tietää sen et mua on turha ruveta muuttaa... :) Nyt lisää kahviaja sit voisin soittaa pari puhelua... maanantaina vois eksyä terdelle jos aurinko paistaa... :P