Puhutaanpa hetki elämän tarkoituksesta...

Mie oon paljon miettin tota aihetta ja ajattelin teille hieman kirjoitella miun ajatuksista aiheesta...

Minust elämä on lahja jota pitää arvostaa vaikka jokaisella meistä on vaikeitakin hetkiä... saattaa olla ihmissuhde sotkuja.. saattaa olla masennusta tai rahahuolia mutta silti  täytyy muistaa olla onnellinen siitä et elää.. Myö yhten iltan juteltiin erään Pöpön ystävän kanssa miun lapsuudesta ja sen jälkeen tosiaan oon miettin näitä juttuja...  Mien oo ikinä ollut valittaja tyyppiä... mut lapsuuteni oli mikä oli ja sen takia musta on kasvan aikamoinen taistelija.. välil sitä tosiaan miettii tylsinä hetkinä et  oispa tekemist.. mut sit taas tajuu et ne tylsätkin hetket kuuluu elämään... ei aina voi olla menoa ja meininkiä... nyt kun uusi ihminen on astun elämääni ni sitä miettii mitä uskaltaa kertoa hänelle elämästään... toisaalta ois helpompi kertoa kaikki huonotkin asiat heti ni tietäis onko toinen oikeesti tosissaan.. koska jos hää on ni ymmärtää et mullakin on heikkouteni. Joku joskus sano et elämä on syntymistä elämistä ja kuolemista... onhan se niinkin mutta elämiseen mahtuu monta pientä juttua jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.....  Joo oon itsekin joskus yrittänyt luovuttaa tän oman käden kautta mut nykyään ei tulis kyllä mieleenkään moinen typeryys vaikka vaikkeuksia on paljon... mut nekin on tehty selvitettäviksi... onneks oon niin onnekas et mulla on lauma ihmisii ympärillä auttamassa jos omat voimat ei riitä... ja onneks käyn viikottain ammattilaisella avaamassa solmuja pääni sisältä... pääsen ratkoo ongelmat oikealla tavalla enkä kylil rähisemällä niin ku ennen tein... nykyään mieluummin juoksen riitoja pakoon....  mut eiköhän tää pikkuhiljaa riitä... mie lähen nyt viemää pyykit koneeseen ja jatkan kahvin juomista.... :)  ja jatkan miettimistä et näenkhäämie mun "murua" tänään ja mitäkhää muuta tänään tapahtuu.... huomenna sit reissunpäälle....kohti lappeenrantaa <3 <3 <3