Minua pelottaa tuleva tuomio.

Pelkään koska nyt puhumme vuosista.

Ennen oli kyse kuukausista.

Tuijotin yöllä partsilla ollessani  tähtiä ja mietin edesmennyttä isääni.

Ikävä iski niin voimakkaasti että kyyneleet alkoivat valua poskillani.

rakas mieheni seisot vieressäni kysyen "mikä on??"

Vastaan kaiken olevan hyvin vaikka mieleni tekisi huutaa itkien "En minä pysty tähän yksin. Auta!!"

Kova olen vaikka en olekkaan.

En ole kova en edes henkisesti.

Olet tukenani vaikka tuleva tuomioni on tulossa siltä ajalta kun en tiennyt sinusta kuin nimen.

Tuet minua vaikka en osaa pyytääkkään apuasi.

Seisot rinnallani kallionani vaikka sinulla on omatkin stressinaiheet ja huolet.

Kun huomaat että itken tulet halaamaan minua lohduttaen. vaikka en osaisi kertoa sinulle syytä miksi itken..

Luotan sinuun niiin paljon että välillä se pelottaa minua itseänikin.

Rakastan sinua vaikka minullakin on heikot hetkeni.