Sinä vaadit mua muuttumaan.
Sinulle en riittänyt omana itsenäni.
Sinä syytit minua kaikesta.
Sinä sait minut uskomaan että olen se kaikista pahiksista pahin.
Sinä sanoit rakastavasi minua
Tyhjiä sanoja.
 Tajusitko koskaan mitä kaikkea minä tein vuosien aikana sinun eteesi?
Tein eteesi helvetisti, vain siksi että luulin sitä tunnetta mitä meillä välillä oli rakkaudeksi.
Se ei kuitenkaan ollut rakkautta vaan sitä että olit tehnyt minusta riippuvaisen itsestäsi.
En syytä sinua kaikista meidän 12v kohtaamista ongelmista.
Enemmän syytän itseäni.
Vasta vähänaikaa sit olen ymmärtänyt että sinussakin oli syyt asioihin mitä ongelmiksi kutsuttiin.
Minä en silti toivo sinulle kuin hyvää elämääsi mutta minä EN halua kuulua elämääsi.
En enään.
Toivon että ymmärrät ja jatkat itsekkin elämääsi.
Kuljet kuitenkin aina mukanani ja muistut mieleeni kun poikaamme katselen.