Mie EN ikinä uskonut että minutkin olisi tarkoitettu jollekin aviovaimoksi.. en ikinä... ajattelin että kelpaan vain helpoksi panoksi ihmisille.... olen ollut parisuhteissa khyl mutta koskaan en ole rakastanut.. ihastunut olen ollut mutta siihen se jääkin.... olen pelannut ihmisillä ja tunteilla saadakseni itselleni kaiken hyödyn kaikista... en ole koskaan tuntenut henkisesti hyvää oloa kenenkään kanssa... fyysistä kyllä... mutta sitten tuli tuommioinen vanha mutta helvetin rakas jäärä ja sai tämänkin jäisen sydämen lämpenemään.... ekaa kertaa elämäni aikana itkin hänen kainalossaan siksi että minulla oli hyvä olla henkisesti... en juossut itkuani piilotellen karkuun vaan katsoin miestäni silmiin ja sanoin "minä rakastan sinua" silloin tiesin että  nyt se on menoa.....