Onpahan ollu kyl hämmentävä ilta,yö ja aamu... siis positiivisesti hämmentävä.... sain suuni auki melkein selvinpäin ja sain sanottua mieltäni vaivaavia asioita ilman mitn turhaa riidanhakuisuutta....  ja sen lisäks aamul eräs yllättävä immeinen alko instassa seuraa minuu... en ois koskaan osan oottaa et tuo kaiken sen paskan jälkeen mitä menneisyydessä sai suunnaltani osakseen tekis noin mut eiks se niin oo et elämäs tapahtuu yllättäviäkin asioita...?  mut joo... on kyl sillee hyvä olla henkisesti et taas tajusin sen etten mie taidakkaan olla niin täyspaska ihmisenä mitä oon ajatellut olevani....? mut kai sekin et mie vihdoinkin oon oppin myöntää muillekin sen jos oon jtn mokannut enkä enää syytä kaikesta kaiikkia muita mut en itseäni.... hmm.... aamulla myös tajusin et täs maailmassa on ainakin yks ihminen jolle voin puhuu ihan mist vain ja hää ymmärtää ilman et tarvii selittää juurta jaksain mitä tarkoitan.... kiitos sinulle (tiedät kyl et sinua tarkoitan vaikka en nimeäsi tähän kirjoitakkaan..) et oot laiffissani mukana... ystävä <3  mie taas tänään tajusin miten ihanaa onkaan ku on syntyn naiseksi ja pygee tekee montaa asiaa samaan aikaan...esim äsken tiskailin ja samalla näpytin käbällä muita juttui jne.... :P  mut joo....  onpas outoa et noin PIENET asiat saa tän eukon hämilleen mut ehkäpä tähän tottuu viel joskus ajan kanssa.... toisaalta on kyl helvetin ristiriitaiset fiilarit päässä täst kaikesta mitä lyhyes ajassa elämässäni muuttun jne mut toisaalta mua oikee ärsyttää ku ihmiset tulee sanoo mulle "sie oot muuttunut ihmisenä ihan helvetisti parempaan suuntaan" ja saan toitottaa monille "ei en mie oo muuttun vaan nyt oon aidosti sellainen ku oon... enään en yritä muuttua ihmiseksi muita miellyttääkseni tms kelpaakseni ihmisille jne jne" mut mun pitää vaan kestää ihmisten puheet tässä kohtaa... mut en mie tätä "muutosta" itsessäni alkan tekee muiden takia vaan sen takia että voisin itse joskus sanoa olevani itseni kanssa onnellinen jne...  tajusin ettei mulla ole henkisesti itseni kanssa hyvä olla jne sellasena "ihmishirviönä" ku olinkaan kun en pygen olee avoimesti omaitseni jne jne.... mut en mie ois yksin tähänkään pystyn... kyl mult lähtee helvetinmoinen kiitos läheisilleni jotka tukena ollut täs "prosessissa" .... "PITÄÄ MENNÄ KAUAS ETTÄ VOI NÄHDÄ LÄHELLE" on lause minkä oikean tarkoituksen tajusin viime maaliskuussa ku olin Oulun lähettyvillä..... siel avasin lopulta silmäni kunnolla ja tajusin ettei elämäni vaan voi jatkua niin ku olin elämääni elellyt.... mutta siihen että pääsen täs prosessis "maaliin" on vielä matkaa mutta hitaasti mutta varmasti mennään koko aika eteenpäin..... en saa nyt antaa itselleni lupaa olla malttamaton vaan oikeasti mun on annettava itselleni aikaa jne jne käsitellä päässäni koko elämäni ajan "solmut" auki.....  isävainaani sanoja lainatakseni "hätäilemällä ei tuu ku kusipäisii kakaroita"