Heipodei vaan.

Ajattelin teille hiukan kuulumisiani kertoa jälleen... en taida mitn muuta päivitellä tänne blogiin ku kuulumisiani mut joo toivottavasti jaksatte lukea tänkin kuulumis päivityksen... Mulle ei kuulu oikee mitn erityistä tai no kuuluu paljonkin mut tässä sitä vaan odotellaan koska ois lähtö lusimaan viimeistä tuomiota ni pääsisin jatkaa sit elämääni rakkaan aviomieheni kanssa, tai no näin toivon mutta aika näyttää et jaksaaks hää odotella minuu tääl.. tottakai toivon et jaksaa mut en mie aikuisen ihmisen mieltä voi hallita enkä ees haluis..Jos hän ei oota täällä ni sit mun on vaan asennoiduttava kokoomaan itseni uudelleen siinä kohtaa mut ei nyt maalailla piruja seinille.... vaan lähdetään siitä et hää odottaa tääl et palaan ja pääsemme jatkaa tulevaisuuteen yhdessä.. ja et rakkaus riittää viel tuon koettelemuksen.... jos se musta on kiinni ni kyllä kestää.... Mun elämään on palannut tällä viikolla taas muutamia ihmisiä joiden kans en uskon enään sanovani ees moi menneiden asioiden takia mutta  hyvä näin ku en mie oo pahimmista pahin... oon omantieni kulkija mutta aikalailla tän viimeisen vuoden aikana oon kasvanut ihmisenä helvetisti... en oo muuttunut miksikään enkeliks mut oon oppin tuntemaan itseni ja tiedän missä rajani menee.... suunnilleen ainakin... Edelleen on vaikea sanoa kaikkea ääneen mitä mieli tekis mut eikhää tää tästä...  tai edelleenkin mietin monien ihmisten seurassa et salailevat mult jtn ja alan epäilemään tosipaljon ja sit kun näin tapahtuu vetäännyn kuoreeni koska en haluiaisi että minuun taas sattuu tai matto vedetään jalkojeni alta.. en osaa olla luottavainen menneiden takia... en vaikka kuinka haluisin... hymyilen päivittäin mutta ei se silti tarkoita ettei minullakin olisi huonoja päiviä... enemmän nykyään tuntuukin niit huonoja päiviä olevan kuin hyviä... en tiiä johtuuks se tästä et odotan sinne tuomiolle lähtöö joka stressaa vai siitä etten oikee osaa nauttia pitkäaikaisesta onnellisuuden tunteesta kun aina ennenkään onni ei ole kauheen kauaa kestänyt..... No toisaalta tuskin oon ainoa jonka päiviin mahtuu myös niit negatiivisia asioita.. en usko et kenenkään elämä on koko aikaista ruusuilla tanssimista...  välil mun tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa itselleni "eikhää tämä ollut tässä" mutta vanhempani eivät luoneet maailmaan luovuttajaa vaan taistelijan... kuhan pidän vaan oman pääni ja mieleni kurissa ni kaikki menee hyvin... ehkä.. onneks mul on suuri joukko ihmisiä tukenani, enkä jäänyt yksin elämän poluille jatkaa harhailua niin kuin viimeiset 30v tein....  mut joo.. taidan mennä hakee lisää kahvia ja siirtyä tekemään muita päivän askareita.....

btw ensi maanantaina meille rakkaan Jääräni kans tulee tasan 1v virallista yhdessä oloa <3 nopeest on mennyt aika mutta toivon että vielä on monia vuosia yhdessä oloa edessä <3 mutta  yksin en saa tätä suhdetta pidettyä kasassa.... vaikka rakastankin puolisoani enemmän kuin ketään... tulevaisuus riippuu siitä riittääkö hänellä oma tahto... uskon kyllä vahvasti että riittää mutta aika näyttää että mitä ton tuomioni jälkeen tapahtuu mutta pidetäänhän peukut pystyssä <3