Alitajuntani työntää mieleeni muistoja.

Muistoja jotka kasaavat sisälleni vihaa.

Vihaa joka kasaantuu mieleni täytteeksi.

Täytteeksi joka vaikuttaa elämääni.

Pelkään että jos en "rohkaistu" ja mene terapiaan tulee päivä kun istun täällä vankilassa elinkautista.

Elinkautista ihmisestä joka vei ihmisyyteni ja teki minusta eläimen.

Nyt tän eläimen on päätettävä itse että haluanko olla häkkiin suljettu tiikeri vai lauhkea kotona oleva maatiaiskissa?? 

Vihasta on päästettävä irti ja sen kanssa on opittava elämään hallitsien sitä ilman että patoutan kaiken mieleeni.