mie täs mietin äitiäni kun odotan muiden heräilevän ja ainoa sana mikä mul pyörii päässäni on "kiitos" tai no joo kyl päässäni pyörii myös äitiä mietties sana "anteeksi"... äitini teki kaiken ja enemmänkin leijona emona et mulla ois ollu hyvä olla kun olin vauva, lapsi, teini ja jopa vieläkin vaikka iällisesti olen aikuinen.... mie oon hankaloittan mutsin elämää monilla eritavoilla elinvuosieni aikana  ja olemme ottaneet monesti yhteenkin mutsin kanss (no mitä  muuta voit olettaa ku kaks vahva tahtoista oinas naissa alkaa keskustelee eikä mielipiteet kohtaa mut kumpikaan ei anna periks :P  )  mut ilman äitiäni ei ois minua... hän ja isäni antoivat mulle mahdollisuuden syntyä vaikka eihän minun syntymää suunniteltu etukäteen mitenkääni vaan minut saatiin yllärinä kaupan päälliseks ku äitini alkoi odottamaan veljeäni eli olin lahja vanhemmilleni mut pakko kyl sanoa et itseni tuntien  ja idiotismista käytöstäni vanhempiani kohtaan miettien kyl välil vanhempani ovat varmasti hiljaa mietties miettineet että tunnun enemmänkin rangaistukselle heille ku lahjalta :D. nyt olen 32v vanha akka ja nyt vasta olen ymmärtänyt kuinka tärkeä ja rakas äitini minulle onkaan.. vaikka aikuinen olenkin ni silti voin esiim aina halutessani soittaa äidilleni ja pyytää apua.... aina hän ei kyllä liiemmin ilostu soitostani varsinkaan jos on raskaan työpäivänsä jälkeen mennyt päiväunille ja herätän hänet oittamalla kesken kaiken... silloin hän kuulostaa puhelimesssa samalta ku kuin kesken kaiken talviunilta herätetty uros karhu eli on siis äkäinen kuin ampiainen mutta siltikin hän ei lyö minulle luuria korvaan ja jatka uniaan vaan kuuntelee asiani miksi soitin loppuun asti...  äiti on äiti vaikka mitä tapahtuis... kiitos äiti että olen saanut juuri sinut äidikseni. terveisin: erittäin hankala ja henkisesti raastava kuopuksesi