No niin jos sitä pitkästä aikaa taas päivittelis tänne ku tässä olisi hyvä hetki ennen kuin alamme leipoo pullaa ystin kanssa (miettikää et MINÄ leivon :P )  No niin meidän lauma siis muutti tasan kaks viikkoa sit pois kotkasta unelmiemme kotiin jossa eka viikko meni hiukan ihmetellen ja sisäistäen että oikeasti asumme täällä emmekä ole vain käymässä... :)  Tää paikka on kyl niiiiiiiiin stressi vapaa alue että kynnetkin on alkan kasvaa sormissa ja olen kyllä nauttinut täällä asumisesta ihan kympillä. Me emme muuttaneet kotkasta sen takia että olisimme pakoon lähteneet ketään vaan siksi että meille tarjoutui mahdollisuus toteuttaa raksun kanssa meidän yhteinen unelma asua omakotitalossa yhdessä ja elää ns normaalia elämää... olemme opetelleet syömään yhdessä keittiönpöydän ääressä ilman kännyköitä jne ns normaaleja asioita jotka on monille joka päiväisiä juttuja mut meille aivan uutta asiaa... ja kyllä olemme nauttineet siitä että täällä voimme vapaasti hengittää raitista ilmaa ja kuunnella sateen ropinaa katetulla terdellä... uskomaton tunne kyllä vieläkin herätä aamuisin makuuhuoneessamme raksun tullessa sanomaan että kahvi on valmista.... no joo nyt varmaan joku kuvittelee että meidän elämä olisi kuin satua mutta ei on meillä täälläkin ollut negatiivisia juttuja.. tai siis minulla ainakin itseni kanssa... Minä olen fyysisesti ruma ja lihava  mutta mitä sitten?  Henkisesti olen kuitenkin vahvempi kuin ikinä ennen olen ollutkaan. Enää en tarvitse hyväksyntää muilta vaan koitan yrittää itse hyväksyä itseni, mutta välillä se on helv. vaikeaa vieläkin... Edelleen tulee päiviä kun minun tekisi mieli rikkoa kotimme kaikki peilit ja sulkea itseni johonkin pimeään kellariin piiloon muulta maailmalta. On myös päiviä kun minun tekisi mieli vetää ranteet auki mattoveitsellä niin että veri lentäisi seiniin. On myös hetkiä ruokailujen jälkeen kun minun tekisi mieli palata vanhaan ja työntää sormet kurkkuun vessanpöntön vieressä ja oksentaa vaikka väkisin, mutta en tee sitä koska en halua palata siihen vanhaan ja mieheni onneksi tukee minua näissäkin asioissa, tai no jos kerron hänelle fiiliksistäni niin hän tukee koska ei hänkään osaa ajatuksiani lukea vaikka toisaalta välillä tuntuu että osaa  liiankin hyvin lukea ajatuksiani. Mutta joo... tälläistä tänne tällä kertaa.... mutta joo taidampa nyt mennä hakemaan kahvia ja röökil käymään sitten voisimmekin alkaa ystäväni kanssa joka täällä meillä on "hermolomalla" kotkasta alkaa miettiä sitä leipomisurakkaa pikkuhiljaa.. onhan kello jo kuitenkin puol 11 :)  eli joo tälläistä tänne :)  

heissan vaan ja ensi kertaan :)