onpas taas ristiriitainen olotila... no eikhää tää tästä.... nyt aion täysin keskittyy saamaan parisuhteeseeni taas luottamuksen kohdilleen vaikka tiedän että aikaa se vaatii ja kärsivällisyyttä mut mitn peruuttamatonta ei ole tapahtunut onnekseni.....  vaikka joidenkin on vaikea ymmärtää miksen tue kaikkia samalla tavalla kuin miestäni tässä kohtaa mutta he eivät tajua että turha odottaa kunnioitusta ja tukea jos he itse kohtelevat minua kuin tiskirättiä konsanaan... ;)  ja sitä paitsi mieheni on ensimmäinen ihminen maailmassa ketä rakastan aidosti koko sydämelläni.... <3  kävin kotkassa toissa yönä mutta onnekseni pääsin sieltä pois... huh.... ihan alkaa ahdistamaan kun edes ajattelen että sinne palaisin kokonaan... yök yök yök....!!! kyl mun koti on täällä missä miehenikin on eikä siellä missä kaikki sekopäät asustaa ja meno on samanlaista lastentarha meininkiä kuin sieltä lähtiessäkin.... huh... mutta joo semmosta sit tällä kertaa... tän yön ehkä hämmentävin asia oli joka veti ihan sanattomaks ku taas tajusin kuinka vitust mul seisoo ihmisii selkäni takana tukena jos tilanteet vaatii... harva ees tajuaa kuinka vitust niit onkaan... enää en taistele yksin tuulimyllyjä vastaan elämän tuulissa ;)