*mietin itseäni ja sitä kuinka olen kuvitellut valheellisesti olevani taistelija joka ei luovuta missään tapauksessa.

-kipeää tekevä totuus kuitenkin on se että olen taistellut väärissä asioissa ja luovuttanut liian helposti asioissa joiden takia minun olisi todellakin pitänyt taisteilla.

*rehelliset syyt miksi minun oikeasti pitäisi pyytää oikeasti anteeksi jokaiselta läheiseltäni erikseen myöntäen rehellisesti mokanneeni aivan itse heidän kanssaan.

-minun pitäisi vihdoinkin myöntää toisille ääneen se tosiasia kuinka olen syyttänyt muita vaikka totuus on se että ainoa ketä voin virheistäni syyttää olen minä itse!

* Rakastin tunkea nokkani muiden asioihin vaikka en liiittynyt itse asioihin yhtikäs mitenkään

- Luulin sairaalla tavalla mielessäni että minulla olisi lupa/oikeus sekaantua täysin vapaasti muiden asioihin. Elin muiden ihmisten kautta elämääni, unohtaen kokonaan että minulla itsellänikin on oma elämä jota voisin elää.

*Minun on useinkin helvetin työlästä pitää mieleni kurissa ja hillitä sitä

- tänään on ollut helvetin vaikea pysyä rauhallisena koska tieedän itse sen totuuden että jos keskittymiseni asiaan ois herpaantunut hetkeksikään vahingossakaan oisin romahtanut totaallisesti henkisesti polvilleni, ja siihen en anna itselleni tänään pienintäkään lupaa, koska tänään en halua nähdä itseäni heikkona  säälittävänä paskana vaan hoen itselleni aika että kestän tämän henkisen pahanolon kyllä selkäsuoraisena ja kovettaen itseni.

*sairastapani varsinkin alkoholia nauttineena 

-Pidin itseäni aivan kaikkia muita ylempänä ja luulin valheellisesti että minulla on täysi oikeus sanoa mitä vain ikinä halusinkaan eikä minua kiinnostanut tippaakaan mitä puheeni ja sanani muista ihmisistä tuntuukaan. 

-Lempiharrastuksiinii kuului sse että sain keinolla millä hyvänsä jollekin (aivan sama että kelle) pahanolon henkisesti aikaaan. 

-Myös sitä tykkäsin harrastaa että sain riidan jonkun kanssa vaikka väkisin aikaiseksi, ei ollu vitunkaan väliä että kenen kanssa riitelin kuhan vain jonkun kanssa...  Se tuotti minulle parhaan olon henkisesti itselleni kun onnistuin riidan haastamisessa ja mitä isompi riita ni sitä paremmat kiksit sain itselleni.

*miehet pelinappuloinani 

-Miehet olivat minulle ennen vain ja ainoastaan pelinappuloita elämässäni. 

-Olin opettanut itseni aika mestariksi miesten tunteilla pelaavaksi ämmä ilman että kukaan miehistä ois ees osan aavistella että pelaan järjellä heidän kanssaan, ilman että minulla oli ripaustakaan tunnetta mukana.

-Se ahdistaa vieläkin eniten itseäni että tuli pelattua liian kilttienkin miesten kustannuksella jotka eivät todellakaan olisi ansainneet tunteetonta hyväksikäyttöäni, mutta en miettinyt hetkeäkään näin toimiessani että tein jtn väärin...

-Minä pelasin miehillä mutta minua piti psyykkauksellaan hallinnassaan ja alistuneena eräs mies josta oli tullut vuosien saatossa "jumalani" enkä itse edes tajunnut asiaa 13vuoteen ennen kuin vasta avasin silmäni. Häntä kohtelin kuin ylintä jumalaa. Käyttäytymistäni kuvaisi parhaiten koirarotu "Kultainen noutaja" koska vaikka tämä mies kohteli mua kaikista pahiten elämäni aikana ni silti palasin AINA hänen luokseen aina nöyrästi takaisin kun hän "viskali" ensin heitettyään minut ulos.... Ikinä en jättänyt menemättä vaan "tottelin" kun hän luokseen takaisin "komensi" .... Hänen takiaan minulla meni monien läheisteni kanssa välit ja käänsin jopa perheelleni selän kun hän ei ketään läheistäni sietänyt (tai sieti joo jos heistä oli joku hyöty hänelle jne)  ja jopa istuin YHDESSÄ tekemämme rikokset (joista käytimme rahat yhdessä!!!!)  yksin mutta siihen oli se syy että tiesin ettei hän tule pärjäämään vankilassa asenteellaan "minä minä minä" mikä hänellä on..... eli siis suojelin häntä mutta joo mitn kiitosta en asiasta ole saanut.... mutta toisaalta en odotakkaan moista häneltä koska tunnen hänet eikä hän tule ikinä varmaan tajuamaan mitä kaikkea minä hänen takiaan tein... esim myin jopa itseäni HALVALLA limasille miehille monet kerrat että hän saisi päänsä täyteen jne jne... mutta joo.o se tästä aiheesta..... tulee ihan pahaolla kun häntä mietin..... mutta joo... Minä tein kaiken ja enemmänkin hänen takiaan koska LUULIN (hänen psyykkauksensa ansiosta) että hän RAKASTAA minua mutta paskan marjat... onneksi silmäni aukesivat totuudelle... VIHDOINKIN....!!!!!!!!!!! Enää hänen on turha yrittää tulla minulle valheitaan syöttämään.... Enään EN usko satuja... mutta en minä voi kaikesta häntä syyttää mitä meidän yhteisen (13v.n)  taipaleen aikana tapahtui... mutta joo... ilman sitä henkistä "painajaista" en olisi tälläinen kuin olen.... toivon silti hänelle kaikkea hyvää elämääänsä... mutta toivon ettei kukaan toinen nainen joudu kokemaan samaa hänen kanssaan kuin minä koin...!!!! 

 

Jatkan joskus myöhemmin.. siinä nyt jtn mietintöjä siltä hetkeltä ku mietin itseäni ihan ajan kanssa ja kunnolla yksin kun kotona olin rakkaan aviomieheni ollessa asioillaan... Olen siis edelleenkin naimissa maailman täydellisimmän epätäydellisen miehen kanssa jota jäinen sydämeni rakastaa joka päivä enemmän... <3 vaikeuksien kautta voittoon..... <3 nyt ruuan tekoon.... --->