Huomenta vain...

tänään on siis 12.06 mutta tää päivitys kertoo 11.6:sta  johon mahtu tapahtumaa kerrakseen eli mikään EI menny suunnitelmien mukaan (ei edes kotiin takaisin tuleminen) .. Olin edellis iltana laittanut herätyksen klo 05.00 mut se perkeleen kapistus ei alkankaan rinkuttaa vaan heräsin vasta klo 06 erittäin kiukkuisena ITSELLENI... no sit äkkii kamat kassiin, puolet kahvimukillisesta huiviin, kengät jalkaan ja tassuttelee pysäkille päin... no ensimmäinen  asia tapahtu jo siinä kohtaa ku tajusin että olin illalla katsonut bussiaikataulut väärin ja odottelin sit melkein kaks tuntia jtn bussia mil pääsen juna aseman läheisyyteen.... no sinne kun pääsin niin ei junalippujenkaan tilaaminen onnistunut niin ku oppikirjoissa eli jälleen tuli haastetta matkaan... no sitten kun sain viimeinkin liput tulostettua lähdin kahville läheiseen kuppilaan kuluttamaan aikaa kuluttaakseni ennen junan lähtöä... no siellä eräs taksikuski sitten alkoi juttelemaan ja kyselemään päivän poliittisia kysymyksiä eli asioista mist mul ei oo käryykään ni meinas hermot mennä jo siinä kohtaa... no hillitsin hermoni kuitenkin loppupeleis aika mallikkaasti. Pääsin vihdoinkin junaan ja matka meni siihen asti täydellisesti kunnes viereeni kouvola-kotka junassa istui joku ählämsähläm puhumaan puhelimeen HUUTAMALLA!! Siinä kohtaa näin taas punasta silmissäni mutta hoin itselleni "älä raivostu! koht pääset junasta ulos"  No pääsin kotkaan perille ja rakas siskoni,veljeni kihlattu ja lapsuudesta asti ollut frendi olivatkin vastassa...No sitten alkoi isohkot "neuvottelut" että minne menemme yhdet sihisevät juomaan ja paikaksi lopulta valikoitui vanha kunnon LUTKABAARI (suomeksi: sporttipubi") No siellä käynti meni suht hyvin ja  meillä oli kyl ihan mukavaakin porukal pitkästä aikaa... No kun kello alkoi jo sitten uhkaavasti lähestyä sitä että junani lähtisi takaisinpäin niin tulikin jo aikamoinen hoppu junalle (kiitos veljeni kihlatun raskaan kaasujalan ehdin junaan <3 )  No lahdessa minulla loppui kännykästä virta ja sitä kirosin mielessäni kovaan ääneen... no riihimäellä nousin junaan jonka suunta oli tampere niin siellä olikin (luojan kiitos!!) lataus mahdollisuus että pystyisin olemaan yhteydessä ihmiseen joka minut junalta oli tulossa hakemaan..... viimeisessä junassa olin jo niin väsyksissä ja uupunut että yritin vain hengitellä rauhallisesti ja ajatella mielessäni "kohta oot kotona takaisin laumasi luona" no hakija olikin jo parkkipaikalla juna-asemalla odottelemassa kun viimeisestä junasta ulos astuin (iso kiitos hänellekin kyydistä)  no matka kotiin alkoi ja siis ihan kirjaimellisesti sinne missä asun eli vei mut kotipihallemme vaikka tarkoitus oli tänne mökille tullla mutta olin niin poikki jne uupunut etten saanut suutani auki ja jäin kyydistä kotipihalla josta sitten laitoin rakkaalle jäärälle viestin jossa kerroin asiasta eikä siitä mennyt kauaa kun hän soittikin ja ensin sovimme että hän tulee mopolla luokseni että miettisimme siel yhdessä miten pääsemme mökille.... no hän soittikin melkein heti puhelun päätyttyä uudelleen ja sanoi "tilaa taksi ja tuu sil tänne mökille että turhaan mie sinne mopolla tuun ku helpommalla näin päästään" no täällä suunnalla välimatkat "hiukan" pidempiä kuin esim kotkassa niin taksin tulo kesti huomattavan kauan mutta lopulta se saapui minua noutamaan... no jouduin sitten neuvomaan taksikuskille reitin meilt kotoa tänne mökille koska hän ei osannut tänne ajaa.... no olihan se aikamoinen reitin neuvominen ku miekää tääl oikee osaa liikkuu jne mut löydettiin perillle kuitenkin mökin pihalle.... no joo... oli tossa kotkan reissussa monia muitakin pieniä haasteita ja mutkia matkassa mutta niistä jos alkaisin tähän raapustaa ni siin menis ikä ja terveys eli en jaksa ruveta niit tähän lisäämään...  kotkan reissun tarkoitus oli siis mennä siskoani tapaamaan kun hän kotkassa pitkäst aikaa oli (vaikka soittelemme päivittäin monet kerrat niiin kyl f2f näkeminen on aivan eriasia esim puheluissa ei pääse halaamaan toista jne)  No nyt olen turvallisesti takaisin laumani luona mut tajusin taas tolla reissullani että en kuulu kotkaan enäään. Mul oli koko aika ihmeellisen ns ulkopuolinen olo ja toisaalta sit taas helvetin tyhjä olo ku sydämeni oli täällä missä tää eriskummalinen laumamme elämäämme elelee... välil kyl koen olevani tääl helvetin yksinäinen ku raksu painaa aamusta iltaan duunii joka saattaa venyy (pahimmassa tapauksessa) yöhön asti mut tässä tilanteessa ku koht lähen tuomiolleni en koe että ois oikea aika alkaa täällä sosiaalista elämää rakentaa tms uusia kavereita etsimään tms et sen aika on sit ku vapaudun ni voin alkaa kokoamaan ympärille täälläkin suunnalla kaveripiiriä johon kuulun jne...mut joo tää taitaa olla tässä pikkuhiljaa...Mul erittäin vahvatunne että tänään toisenkin blogipäivityksen tänne raapustelen päivällä.... ;)