mietin tässä et kauankohan mun pitää vielä toistaa itseäni ja sanomisiani et ihmisille menee oikeasti ymmärrykseen asti se fakta et minuu ei hetkauta suuntaan eikä toiseen jos joku läheisistäni käy eksälläni kyläs... ei oo mun elämäst pois tuo eikä vaikuta elämääni tippaakaan vaikka muuttaisivat sinne porukalla kommuunin perustaen... ärsyttää ihan helvetist ku ihmiset kuvittelee et mie suuttuisin tms kyseisestä asiasta eivätkä suostu ymmärtämään asiaa et ei minua kiinnosta.... asiat mun ja eksäni välillä meni niin kuin meni ja silti kaikesta huolimatta toivon hänelle pelkästään hyvää elämäänsä... elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi aivan turhaan vihanpitoon ja turhan päiväiseen katkeruuteen ku mie ainakin aion keskittyy elämän hyviin ja positiivisiin asioihin paljon mieluummin ku enkhää mie oo enemmän ku tarpeeks rypen negatiivisuudessa ja negatiivisis asioissa ni täs kohtaa on korkea aika munkin alkaa nauttimaan positiivisista asioista mitä elämässä onkaan jne koska ei tääl ikuisesti eletä ni miksi kuluttaa se aika turhaan mikä tuottaa itselleen pahanolon jne... mieheni ansiota tämäkin et oon alkan muuttaa asenteitani asioihin jne.... hämmentää kyl useinkin et hää mun tukena ja tsemppaa mua luottamaan itseeni ja uskomaan itseeni ihmisenä jne et enää mun ei tarvi selvitä kaikist haasteista jne yksin omien voimien varassa vaan et meit on kaks tukemassa toisiaan jne.... edelleenkin tulee silloin tällöin mietittyy et mitähän niin hyvää mie oon elämässäni tehnyt et oon ansainnut tän elämän mitä elämme lauman kans täl hetkellä... ja sitäkin mietin et onko mulla oikeus olla aidosti onnellinen ja nauttia siitä hyvästä olost kaikkien tekojeni jne vääryyksien jälkeen mut vast ikään oon ymmärtänyt että tuohon on vain yksi ja oikea vastaus ja se on "ON MULLA!" eikä mun siitäkään tarvi kantaa huonoo omatuntoa et oon aidosti vihdoinkin onnellinen elämääni jne  ja siihen että olen minä enkä kukaan muu... oon kyl saanut hirmusest itseluottamusta takaisin ja nykyään pidän itseäni jopa täysin saman arvoisena ihmisenä muiden kanssa enkä alempana tms totaallisesti huonompana ku muut... no mut jos kuulee yli 10v itsestään vain niit negatiivisii asioita jne koko aika pelkästään ni kyl sitä alkaa itsekin uskoo siihen ettei musta löydy yksinkertaisesti mitn hyvää vaikka kuinka asiaa miettisi päänsä puhki... no onneks ne ajat on takana päin ja menneisyyteen jäävätkin lopullisesti... sinne en aio enää ikinä palata, en vaikka kirveel uhattais tms... kuljen nokka kohti tulevaa ja uusia pettymyksiä ylpeästi aitona omana itsenäni selkä suorana enkä aio enää ikinä hävetä sitä että olen minä... en todellakaan koska tiedän sen et riitän omana itsenäni ihmisille ja varsinkin itselleni. sekin et näin voin sanoa on vaatinut pitkän ja kivikkoisen matkan mutta läheisteni tuella oon sen kulkenut ja kunniakkaasti läpi.... yksin en ois siihenkään pystynyt et jos mul ei olis ollut tukena ihmisii ni  uskon vahvasti rypeväni edelleenkin PASKASSA nilkkojani myöten mutta joo... muistakaa työkin et ihminen voi muuttua jos hää itse haluaa muuttua koska muutos ei tapahdu muiden käskystä tms halusta vaan päätöksen pitää tulla ihmiseltä itseltään tähänkin asiaan niin kuin moneen muuhunkin. kukaan toinen ei voi tehdä päätöksiä toisen ihmisen puolesta varsinkaan jos ne liittyy vain ihmiseen itseensä pelkästään... mut joo nyt futismatsia seuraaamaan rakkaan kainaloon ja sit teen jtn aivan muuta kuhan keksin mitä seuraavaks touhuilee rupean vai teenkö yhtikäs mitn :D  mutta joo hyvää illanjatkoa teille täs kohtaa..... :)  olkaa aidosti onnellisia itsenänne älkääkä antako kenenkään polkea teitä jalkoihinsa!!!!