Istun porukassa mutta silti olen yksin.

Puhun paljon mutta silti vaikenen.

Keskustelen ihmisten kanssa vaikka ajatukseni vaeltavat muualla.

Tuijotan ikkunasta ja hymyilen ajatellen aivaan muita asioita kuin paikalla olevat ihmiset puhuvat.

Käännyn ja tassuttelen olkkariin silittämään rakasta karvavauvaani miettien samalla elämän monimutkaisuutta.

Karvavauvani kehrää ihan kuin tietäisi ettei mammalla ole hyvä  olla henkisesti.

Tuntuu etten kuulu tänne enkä toisaalta haluiaisi edes sopeutua joukkoon läheisteni.

Mieleni ja ajatukseni ovat jo muussa kaupungissa kuin tässä.

Sydämeni jäi sinun luoksesi toivoen että pidät siitä huolta. 

Rakastan sinua vaikka välillä vihaankin!