Saimpas tossa kuulla erään asian jota kyl aavistelin jo ennen tuolta lähtöö jo et noin tulee tapahtuu mut toisaalta itse tein päätöksen lähtee ni ei tuon asian pitäis minuun vaikuttaa mut ku kuulin tost puhelus ni alko kyyneleet varottamatta valumaan ja hämmästyin itsekin reaktiotani.... mut toisaalt valehtelisin jos väittäisin ettei tuo sattui tai ainakin kirpasis koska edelleenkin rakastan tulevaa eks aviomiestäni ja tulen kyl aina rakastamaankin loppu elämäni ajan mut se rakkaus varmaan vaan muuttaa muotoaan ajan saatos tai näin isot pojat on kerton kylil... tuo ihminen oli vain eka jota mie oikeasti rakastan sydämessäni jne ni siks tää tuska on ihan vitun viiltävää ja kivuliasta täs kohtaa... no pitää nyt vaan yrittää ajatella et lauantain jälkeen tää henkinen paha olo helpottaa pikkuhiljaa jne jne... no näil mennää ja onneks tiiän ettei mun tarvi tätäkää paskaa jaksaa yksin... kiitos tukiverkostoni jotka tukevat mua tänkin yli... elämä jatkuu... ehkä joskus.... 20vuoden päästä voin varmaan jo nauraa tälle asialle... ehkä.... no sen näkee sit mitä tuleman pitää.,.. mut nyt lähen juomaa lisää kahvia ja yritän olla miettimättä tätä aihetta enempää....