tää on taas näit päivii ku kaikki kaatuu niskaan ja moni läheisistäni tarvis tukeani vaikka totuus on se etten itse ees jaksais kunnolla hengittää tän henkisen painolastin alla mitä kannan sisälläni... edelleenkin tuntuu et puhun aika fuck:in avoimesti asioista mut silti piilottelen sitä ns todellista henkist oloa koska pelkään romahtavani ja välil tuntuu et ihmiset kyl marisee omist ongelmistaan mut kukaan ei oo aikoihin ollut kiinnostunut mitä mulle oikeasti kuuluu... se johtuu varmaan siitä et ulospäin näytän hymyilevältä ja hyvinvoivalta vaikka totuus on aivan jtn päinvastaista mutta vaikka oon yrittänyt puhua mietteistäni ja henkisist asioistani ni moni on kommentoinut "eihän sulla voi olla paha olla ku sie pääsit eroon siitä ihmisestä joka yritti tappaa sut jne jne" mut kukaan ei tunnu tajuavan et VITTU MIE RAKASTAN SITÄ MIESTÄ EDELLEENKIN OMALLA TAVALLANI JOKA MOKAS PAHASTI KÄNNIPÄISSÄÄN... sekin on outoa et ihmiset lähelläni olettaa/luulee et meidän liitto kaatu siihen tilanteeseen vaikka totuus on se et  myö oltais siitäkiin selvitty halutessamme mut meil ei kummallakaan riittän voimat taistella ulkopuolisia ns painolastia vastaan... vaikkka kuinka yritimme... ni mie olin ensimmäinen joka meist luovutti paineen alla ja katosin hänen luotaan yhteisestä kodistamme "turvaan" vaikka toisaalta en mie koe olevani täälläkään turvassa koska oon oppinut ettei ne ongelmat ja haasteet pakenemalla katoa vaikka kuinka yrittäisin... mut oon mie tääl vapaampií todku hänen kanssaan yhteisessä kodissamme mutta silti oon usein todella yksin vaikka ympärilläni on kymmenen ihmistä höpöttämässä omii juttujaan jne joista miun pitäisi olla kiinnostunut mutta välil tuntuu ettei mulle anneta ees mahdollisuutta kelata omii juttuja niin ku tänäänkin paskaa on tullut niskaan joka vit tuutista ja mun pitäis ratketa monia läheisiäni tukemaan ja haluisin pystyä siihen mut miekään en ole kone vaan oon ihminen joka välil haluis vaan pysähtyy miettimään omaa elämää mut tuntuu etten saa siihen mahdollisuutta.. saan kyl omaa aikaa ja tilaa miettii omiani jos lähen fillaroimaan rantaan kuulokkeet korvissa tuijottamaan meren aaltoja ja kauas ulapalle.. mut ei sitäkään  kauaa kestä ku jo puhelin soi ja soittaja on joku läheisistäni joka kaipaa tukeani jne keskittymistäni... joo en mie valita siitä et ihmiset luottaa muhun et haluuvat just mulle avautua mut ois kiva et ihmiset muistais et välil se oon mie joka kaipais kuuntelijaa ja turvallist olkapäätä johon nojata kyyneleet poskilla valuen... mut joo... ehkä tää viel joskus muuttuu tai sit mun on vaan tehtävä asia läheisilleni selväst ymmärrykseen asti.... mut siis mie en kyl vaihtais läheisiäni pois en vaikka maksettais koska ilman heitä en välttis ois enää hengissä ja ns kuivalla maalla kaiken paskan jälkeen mitä oon elämässäni koken vaikka niist moni asia on mun itseni aiheuttamia "ongelmia" itselleni.... mut joo... senkin tänään ekaa kertaa sanoin ääneen et mie oon ihan vitun loppu todistelee ihmisille muutostani joka mussa tapahtun vaikka on vasta alkumetreillä koska mie en vieläkään vittu halua muuttua muiden ihmisten takia vaan siksi että MINÄ itse haluan sitä.... !!! mut joo nyt taidan lähtee syömään ees pienesti jtn ja sit jatkaa äänikirjan kuunteluu.... sit jtn muuta jos jaksan viel tehdä jtn tänä iltana... ,mut joo... anteeksi tää liirumlaarum avautuminen taasen tänne....