välillä mietin kuulunko tänne vai mihin kuulun jos kuulun vai enkö kuulu?

välillä mietin missä paikkani on vai onko paikkani missään ja jos on niin missä vai ei missään? 

välillä mietin että olenko onnellinen vai enkö ole ja jos en ole niin miksi en?

Välillä hymyilen vaikka itken vaikka välillä pitäisi itkeä vaikka hymyilyttää vai pitäisikö? 

nää yöt yksin valveilla saa miettimään sitä miten ristiriitaisia ajatukseni ovat koska näinä öinä mulla on aikaa keskittyä kuuntelemaan itseäni ja ajattelemaan omiani vaikka toisaalta voishan tänkin ajan käyttää miettimällä läheistensä asioita vai voisiko?

Kuuntelen tuota olohuoneen sohvalta kuuluvaa kuorsausta joka kuuluu musiikin läpi kun minulla kuulokkeet korvilla ja mietin että mitä mie täällä taas teen vai onko tämä tarkoitettu näin että tää on kohtaloa vaikka toisaalta uskon että voisin itse vaikuttaa asiaan mutta sitä en tiedä että haluanko vaikuttaa ja pitäisikö minun edes vai pitäisiköhän minun vaan tehdä niin kuin muut odottaa minun elämäni elävän vai oisikohan minulla tässäkin kohtaa lupa/oikeus sanella itse elämäni kulku niin kuin vielä hetki sitten toisaalla suomessa? 

Siellä missä olin aidosti onnellinen vaikka en ollutkaan vaikka olinkin pohjimmiltani mutta toisaalta eihän mun pitäis asiaa edes miettiä koska itsepähän tein lopullisen päätöksen lähteä sieltä vaikka toisaalta mietin että olikohan se minun oma päätös vai psyykattiinkohan minut puheilla lähtemään sieltä koska toinenKAAN ei kestänyt onnellisuutta eikä toisaalta osattu puhua vaikka molemmat ois varmasti halunneetkin... paljosta puhuimme mutta ei asioista mistä meidän olisi pitänyt vai olisikohan pitänyt sittenkään?

Olisiko se muuttanut asioiden kulkua mitenkään jos olisimme puhuneet toisillemme esim aivan LIIALLISESTA päihteidenkäytöstämme josta molemmat meistä oisi halunnut jutella koska molemmat tiesimme että se oli paisunut ihan liian isoksi tai siis melkein joka päiväiseksi... emmekä kumpikaan sellaista halunneet mutta toisaalta oisko se asioita muuttanut mitenkään jos oisimme avanneet suumme ja tulleet yhdessä siiihen päätökseen että päihteiden käyttömme vähenee koska molemmat meistä niin oisi halunnut eikä niin että toinen vain olisi päättänyt asiasta...? toisaalta olimme reilu pari vuotta tiimi vaikka olimmekin usein yksilöpelaajia... emme hallinneet täysin tiimi työskentelyä vaikka toisaalta oisimmeko edes halunneet hallita...? 

No joo turha noita asioita on miettiä ku tehtyjä asioita ei saa tekemättömiks mut toisaalta virheistähän pitäisi ihmisen oppia vaikka valehtelisin jos väittäisin että tuo reilu pari vuotta yhdessä tuon ihmisen kanssa ois ollut 100% virhe koska rehellisesti sanottuna ne oli elämäni aidosti parhaimmat vuodet mutta myös henkisesti raskaimmat mutta ne vuodet opetti mulle paljon ja hänen ansiostaan arvostan nykyään itseäni ja koen että minullakin on ihmisarvo... hän ns "pelasti" minut vaikka toisaalta hän oli myös se joka ns "tuhosi" minut täysin henkisesti ihmisenä vaikka toisaalta hänen kanssaa olin kokonainen ja nyt vain puolikas mutta elämähän on valintoja ja tämä oli minun valintani elää ristiriitaisin fiiliksin vai olikohan sittenkään?? 

 

-täydellisen epätäydellinen vai onkohan sittenkin epätäydellisen täydellinen??-