Miksen kelpaa enää sinulle tyttäreksi?

Mikset enää koskaan soita ja kysy mitä kuuluu?

Olinko tosiaankin se kaupanpäällinen joka ei ollutkaan mieluinen..?

Tiedän olevani helvetin itsepäinen ja julmakin sanallisesti jos asioihin puututaan mutta silti tääkin luupää kaipais äitiään jolle avautua vaikka AIKUINEN olenkin..

Tiedän etten ole koskaan isoveljeni tai isosiskoni vertainen silmissäsi ja itseäni saan siitä syyttää..

En odota että meistä tulisi mitään parhaita ystäviä tms ystäviä muutenkaan vaan kaipaan sinua äitinäni.

Sinä leijona emona mikä olit meille kun olimme alaikäisiä eli aivan pentuja vaikka nyt mietin että suojelitkohan vain sisaruksiani ja minä menin siinä sivussa vaikka muistan kyllä senkin kuinka lapsuuden traumani jälkeen yritit saada minulle kaiken mahdollisen avun jne että olisin muuttunut huolettomaksi 11vuotiaaksi mutta ei minun lapsuuteni loppui siihen.

Luulin silloin että lähetit minut omasta halustasi lasten psykiatriselle koska halusit minusta eroon jne..

En silloin ymmärtänyt että koitit vaan auttaa äitinä tytärtäsi.

Nyt jos pystyisin niin palaisin sinne 11vuotiaaks ja vastaanottaisin kaiken avun eri asenteella ja kohtelisin sinua eritavalla äitinäni enkä todellakaan alkaisi pienin askelin ajamaan sinua kauemmas itsestäni koska ilman sinua ei olisi minuakaan.

Rakastan sinua äitini vaikka meidän äiti-tytär suhde ei todellakaaan ole läheinen eikä varmaan koskaan tule olemaankaan mutta halusin silti vain että ymmärrät että kaipaan sinua äiti vaikka kuinka sitä yrittäisin kieltää jopa itseltäni.

Kiitos silti että juuri sinä olet äitini!

-aikuinen tyttäresi-