Olisi niin paljon sanottavaa mutta vaikenen ja hymyilen läpi kyynelten.

Sydän itkee mutta vaiennan sen äänen naurun alle..

Unohdan kivun mikä sisälläni velloo naurulla ja härskillä huumorilla.

En halua että kukaan tietää todellisia asioita mutta jokainen meistä kaatuu eikä se lopeta sattumasta.

Mie kaaduin ja uskottelen itselleni et kyl tästä vielä noustaan ja joo noustaan kyl mutta en tiedä et milloin ja aikaahan se vaatii.

Eräs on ainoa tässä maailmassa joka tietää totuuden kaikesta lisäkseni mutta muiden ei tarvitsekkaan.

Kaikkien pitäis vaan tajuta se fakta että kolikolla on kaksi puolta eikä kaikki ole aina sitä miltä näyttää...