nyt iski fiilis että haluan näpyttäää ajatuksiani ni pakkohan se on niin tehdä koska tiedän että tää helpottaa miun omaa mieltä ku purkaan sitä sotkua mikä päässäni on jtn ulos sieltä koska minäkin olen vain ihminen eikä miunkaan päähän mahdu niin paljon kuin tietokoneen kovalevylle... minäkään en ole kone vaikka toivoisinkin olevani niin elämäni olisi helppoa jne vaikka toisaalta en ole ikinä halunnut mitään asiaa helposti vaan olen aina halunnut että elämässäni on haasteita etten vaan tylsisty mutta on kyl rehellisesti myönnettävä et tällä hetkellä toivon että elämässäni olisi ees hitusen vähemmän haasteita mutta toisaalta se voi kyllä johtua tästä yliväsymys tilasta mikä on minut salakavalasti on minut päässyt valloittamaan.. Tiedän että pitäis luovuttaa ja käydä nukkumaan mutta minähän en ole ikinä antanut helposti periksi ja nytkin vain kiusaan itseäni ku tässä kökötän.. vaikka toisaalta tiedän tasan tarkkaa että minun nukahtamis ongelmat jne heräilyt vähän väliä yön aikana johtuu siitä että ensinnäkin minä olen niinkin raukka että pelkään nukahtamista koska silloin en voi hallita asioita täysin eli en pysty päättämään mitä unia näen nukkumisen aikana... ja se pelottaa koska lähiaikoina painajaiset ovat pyörineet tiiviisti ja mieleeni on taas palannut ne kaikki asiat mitä olen yrittänyt unohtaa... en halua kokea joka yö uudelleen esim sitä hetkeä kun istuin sarkolassa olevan oma koti talon lattialla isäni ja äitini yhdessä hommaaman pöydän vieressä verta valuvana poskilla ja nojaten seinään jossa myös vertani.. en halua muistaa sitä ihmistä jonka siinä kohtaa näin silmieni edessä kun eteenpäin katsoin... en halua muistaa sitä katsetta joka oli minulle täysin vieras.. niin tyhjä ja jäinen... silmät eivät olleet sen ihmisen joita rakastan ja jonka kanssa kodin olin sarkolaan rakentanut yhdessä meidän näköiseksi...!"  Kuulin viime yönä taas tutut sanat ihmisen suusta "jonna hei saat olla itsestäsi ylpeä ku elämäsi on hyvin ja olet onnellinen. Vaihtaisin koska tahansa paikkaa kanssasi" Kuunteliin näitä sanoja hiljaa ja hymyilin jne vaikka sisälläni velloi tunne että olisi tehnyt mieli huutaa täyttä kurkkua "VITTU MUN ELÄMÄSSÄ EI OLE MITÄÄN KADEHDITTAVAA ET LOPETA!! MUN ELÄMÄSSÄ ON ONGELMIA YHTÄ PALJON KU TEIL YHTEENSÄ ET VITTU AVATKAA NE SILMÄT SAATANA" mutta ei en toteuttanut tätä sisäistä tunnettani vasta kun siinä kohtaa kun kotiin astuin ulko ovestamme enkä silloinkaan huutanut vaan lysähdin portaillemme istumaan ja huokasin syvään ylpeänä itsestäni että taas olin vetänyt yhden illan paljastamatta todellisuutta yhtikäs kelleen ulkopuoliselle! 

No mut joo tää oli tämmöinen päivitys mis ei ollut päätä eikä häntää (eikä ees niit parhaita keskipaloja)  et joo.

Nyt painan nappia "julkaise" ja käännän ton läppärin kannen kiinn päästäkseni nauttimaan tutusta ja turvallisesta kuorsauksesta olkkaristamme ja alan miettimään että mitäkhää söisin jne.... eli joo...