Hovioikeudenkäynti on sana joka kolkuttelee takaraivossani SUUREEN ääreen... Niin kovaan ääneen ettei kukaan edes tajua asiaa, toisaalta en tajua edes itsekkään vaikka asiasta olen monesti ihan ääneen  puhunut..... Tiedän kyllä entuudestaan mitä hovioikeudenkäynti oikeasti onkaan ja olen muutamat semmoiset itsekin kokenut ja osallistunut henk.koht moisiin mutta tää hovioikeudenkäynti mistä nyt näpytän läppäriämme on jtn aivan uutta ja selittämättöntä plus ennenkokematonta minulle itsellenikin....

Tuo käsittely tarkoittaa minulle itselleni niin monia eriasioita etten edes itsekkään vielä tiedosta niitä kaikkia tälleen ennen istuntoa mutta sen voin sanoa jo tässä kohtaa että siellä tulee saamaan lopullisen tuomion ihminen jota rakastin niin paljon että naimisiinkin menin rakkaudesta joka on muuttanut muotoaan toisaalta, mutta edelleenkin se  tunne rakkaus on olemassa vaikka ei pitäisikään koska saattaisi olla ettei sydämeni enään sykkisi, mutta sykkii siltikin.

Toinen asia on että tuo käsittely on lopullinen loppu ja piste meidän väliselle parisuhteelle eli liitollemme ja uskottelen itselleni ja muillekin että se on lastenleikkiä minulle vaikka tunnen itseni ja pelkään sitä tunne myräkkää päässäni joka iskee käsittelyn jälkeen viimeistään jos ei jo ensi sekunteilla kun käsittely alkaa. Heitän hurttia huumoria että voittajana sieltä lähden paskasesti nauraen joka joo voi ollakin totta mutta voi olla myös että lähden sieltä käsiä puristaen nyrkkiin jne ja ulkona todellisuus iskee ja kyyneleet tulevat... toisaalta se että puhun myös kovaan ääneen että jos ja kun kohtaan vastapuolen edustajan silmätysten hymyilen jne en tunne mitn muuta kuin negatiivisia tunteita tms mutta myönnettävähän se on itselleni  edes etten yhtään osaa edes veikata että mitä siinä kohtaa tapahtuu. yritän hokea itselleni jo näin etukäteen  päässäni/mielessäni kaikenlaisia voimalauseita ja tsempata itseäni vaikka tiedän niiden unohtuvan siinä tilanteessa kun näin tapahtuu.... huoh.... joo tiedän ettei pitäisi miettiä tätäkään etukäteen mutta minä olen minä ja toimin näin....

läheiseni joiden kanssa elämääni nykyään jaan yrittävät tsempata ja tukea minua tässäkin asiassa ja joo kyl heidän sanansa auttavat mutta vain murto osan verran koska onhan ne vaan sanoja mitkä saavat minut itseni voimaan henkisesti paremmin jotenkuten tässä tilanteessa MUTTA.... he eivät kuitenkaan kokeneet sitä kaikkea mitä tapahtui kun kuningas alkoholi otti ihmisestä niin suuren vallan että ne  teot tapahtui jonka takia tuo hovikäsittely järjestetään.

En kirjoita tätäkään raapustusta kenenkään muun takia kuin itseni... pääni on täynnä miljoonia ajatuksia joiden yhteisnimi on HOVIOIKEUDENKÄYNTI!