Tajusinpa olevani nykyään kävelevä vitsikirja jota minä Jonna itse "luen" nauraen vedet silmissä, muiden pyöritellässä vieressä päitään.

Olen ymmärtänyt sen ehkä liiankin hyvin että huumori on siinä kohtaa parhainta kun ihminen osaa nauraa itselleenkin/itsestään kertovista "vitseistä"

"on ihanaa että on sellainen tyyppi kuin sä, vaikka hermojani kiristelet joka päivä.

On ihanaa että on sellainen tyyppi kuin sä, minäkin saan olla hullu koska yksin se ei ole kivaa ja rakastaa toista samanlaista lihavaa.

On ihanaa että on sellaine tyyppi kuin sä, jonka pinnaa voin kiristää ihan vapaasti jne katkeamispisteeseen asti ja painua makkariin hirnumaan sitä tunnetta ku sain taas sinut ärsyyntymään :D

On ihanaa että on sellainen tyyppi kuin sä, jonka kaverit jne kattovat miun touhuja nenän varttapitkin vieläkin, mutta itse toivoisin että he kävisivät useammin koska nykyään osaan touhuta tupsailuni niin  että minulla on itselläni hauskaa jne :D

Huvitan itseäni nykyään aika usein mutta järjellä toimien ja ARTIKULOIDEN puhumani asiat oikealla tavalla ;)"

nim.merk. olen ruma mut en tyhmä