Semmoinen muutama päivä... henkiset voimat palautu eilen mutta fyysiset sit katos ja eilinenkin meni aikalailla sängynpohjalla... No en ois selvin tuostakaan jos mieheni ja ystäväni ei ois ollut tukena... mut huomasin et on vieläkin vaikea avata suu ku toinen kysyy "mikä kulta on?" itku pyrki väkisin poskille mutta pyyhin ne  vain äkkiä pois etten vajoo syvemmälle romahduksen pohjalle.... En tiedä mikä taas mättäää....  mut eikhää tää tästä.... tai niin mie hoen itselleni....