No niin jos tässä vähän päivittelis pitkäst aikaa... ku nyt ois sen verran vapaata eikä mitn muuta tekemistä... et joo... minust on kyl vitun hassua et on pariskuntia joista toinen päättää kenen kanssa toinen saa edes moi sanoa.. ei toimis mul ja onneks meil molemmat saa päättää aivan itse kenen kans kaveeraa jos haluu... aikuisia kuitenkin ollaan mut pariskuntia on monenlaisia... mut joo...tää vkl on mennyt aikalailla pakkaillessa ja rakkaita nähdessä... viel ois tekemistä ja PALJON mut kyl tää urakka on kaiken vaivan arvoinen... mieheni sanoja lainatakseni "pellet lähtee sirkus jää" ;)  mut on kyl outoa et miten moni läheisistämme kans suunnitellut muuttoa täält johonkin muualle.... kaikki täysjärkiset huomaa miten tää meno on muuttunut aikalailla lastentarha meiningiks :D mut joo kyl mie sen tiedän et moni varmaan odottaa et myö lähetään koska en anna enää kenenkään hyppiä nenilleni tai polkea mua jalkoihin :D sen verran on itseluottamusta täs tullut et moni on yllättyn jopa siitä et nykyään en oo heti hyökkääs ihmisten päälle vaan oon oppinut sen et aikuisena osaan puhua asioista enkä hoida asioita väkivallalla :D mut ei siinä... elämä on ja elämää pitää elää... mun elämä jatkuu jossain muualla mut onneks sielt pääsee kyl takas jos tarvis ja jotkut vois muistaa et sinnekin kyl sana tulee jos joku tarpeeks rupee isottelee ni muutama tunti ni oon bäkkii tääl.... et joo... kyl pakko myöntää et tuo muuttaminen tuntemattomaan kaupunkiin jännittää ja pelottaakin mut onneks en oo yksin sinne lähös vaan ihmisen kanssa johon saatan luottaa liiikaakin mut hää ei oo antan mitn syytä miksen luottais... ainoa mitä mieheni on mult alust lähtien vaatin on se et mie oisin aidosti oma itseni ja sitä kyl oon ollukkin... tuo ihminen on nähnyt musta jopa sen puolen mitä moni muu ei oo... eli sen et oon myös heikko ja mietin ihan vitust pääni sisällä kaikkea... hää joskus sanokin "kyl sie oot fiksu mut aina välil hukkaat vaan järkesi hetkellisesti johonkin" :D mut joo... välil mietin et mitäkhää niin hyvää mie oon tehnyt elämässäni et pääsin sielt kynnysmattona olost pois ja sain tuollaisen helmen miehekseni... miehen joka itse väittää edelleenkin että on simpukka tai no joo onhan hää mut kuoret on sil simpukal levähtäneet... no joo sellasta... en mie vaihtais meidän elämästä päivääkään pois.. en ees niit huonoja... meidän suurin ongelma parisuhteessamme on se et meil ei oo ongelmia pariskuntana ollenkaan... siitähän myö juuri riidellään ku ei oo aiheita riitoihin... siis on meil muita ongelmii paljonkin mut ne ei liity meidän kahden väliseen suhteeseen juurikaan.... mut kyl mua ärsyttää ku jotkut tutut on sitä mieltä et myö ollaan täydellinen pariskunta... paskanmarjat sanon minä... meidän parisuhde ei oo oppikirja matskua vaan kaukana siitä.... mut myö eletään elämäämme just niin ku halutaan eikä muutes hävetä yhtään.... tuon miehen ansiosta olen oppinut paljon ja nykyään voin sanoa että seison omilla jaloillani... luotan itseeni koska mua tuetaan ja tsempataan... mieheni  ja laumani tuen ja ns perseelle potkimisen  ansiosta olen päässy helvetisti eteenpäin elämässäni ja nykyään sisälläni velloo myös lämpimät ajatukset ja tunteet eikä vain neg energia ja fiilikset jotka oli täyttäneet mut viel vuonna 2019 tammikuussa... mut joo eikhää tää riitä täl kertaa... olipas sekava päivitys mut joo omia ajatuksiani nää oli mitä tähän kirjoitin..... palaillaan taas joskus sit ku ehin taas päivitellä muilta elämäni kiireilt..... mut elossa ollaan :)