Kun olet jälleen samassa porukassa tuntuuko että kuuluisit jengiin?

Valehtisin jos väittäisin että tunnen kuuluvani porukkaan.

Ihmisillä on omat sisäpiiri kuvionsa jne ja toisaalta taas miusta tuntuu etten oikee kuulu mihinkään?

Vai kuulunko sittenkin?

Toisaalta tää etten tunne kuuluvani porukkaan johtuu aika pitkälti musta ja siitä etten oikee luota täysin ees itseeni.

Ja miten voisinkaan koska välillä tai siis useinkin unohdan itseni tai siis en unohda vaan mulla EI kirjaimellisesti ole aikaa miettii itseäni ja omii juttuja.

Nyt on kyl lähiaikoina ollut ihana ku oon saanut päätäni purettua jne patoutumia puhuttua eräälle naiselle jota oikeasti kiinnostaa miunkii asiat eikä vaan omat....

Jokainen meistä on elämänsä päähenkilö tai sitä siis hoen mutta omas elämäs tuntuu välil sekin asia unohtuvan tai jäävän ainakii taka alalle ja pahasti...

Mut en valita tästäkään... ei tämääkään nimittäin valittamalla parane...

Välillä sitä kaipais takas nuoruuteen ja siihen vilskeeseen jne menoon ja meininkiin mut totuus on se kuitenkin et kaikista mieluiten eläisin jossain mummon mökki tyylisessä paikassa pois hälinästä ja kaupungin vilskeestä..

Mutta toisaalta olisinko sielläkään onnellinen... ?

Voisin ollakin jos itse päättäisin niin ja toisaalta miksen olisi koska siitä olen aina jtn haaveillut....

Mutta sielläkin pätee yhteiskunnan lait.... ne lait joita vasta nykyään olen jtn oppinut sietämään ja noudattamaan jtn.

vai olenko?

No omasta mielestä kyllä mutta muuut saattavat olla erimieltä... toisaalta onko sillä väliä mitä muut ajattelevat koska tärkeintähän on että minä tiedän itse miten elän vai elänkö?

Elämä on kyl aika monimutkaista tai ei jos itse ei siitä tee sellaista... jokainen meistä kuitenkin voi päättää elämänsä suunnan..

Mikä on minun suuntani?  tuntuu että seison risteyksessä tällä hetkellä juuri tätä miettien.... ehkä vielä joskus saan vastauksen tai siis en saa vaan löydän oman polkuni!