minä en oikein tiedä miten minä aloittaisin edes tätä näpyttelyy tänne taas vaikka on paljon ajatuksia mitä haluan tänne kirjoittaa jne.. mutta mistä aloitan tätä miljoonaan umpisolmuun mennyttä ajatuksien sekamelskaa tänne purkamaan on asia  mikä ei nyt kyllä ota onnistuakseen, taidan ,pitää röökipaussin  ja yrittää sitten uudelleen jne voisin ottaa mukaani makkarista jonkun vihkoistani jne mihin olen asioita jne ajatuksiani lähiaikoina kynillä töhrinyt jne jne....  puuuuh

Mie alan olee aikalailla loppu sitä että multa  vaaditaan koko aika asioita jotka ihmiset vois hoitaa itsekin mut tiiän etten itsekkään ole täydellinen ja osaan myös olla aika vaativa persoona tai ainakin yksi persoonistani on hyvin haastava ja vaativa mutta se on eri tarina se... Toisaalta mulla on diagnosoitu kakssuuntainen, epävakaa persoonallisuus ja olen jopa rajatila tyyppi diagnoosin saanut mutta koen että ne ovat osa mua mutta eivät kokonaan määrittele mun persoonallisuutta enkä tosiaankaan voi "piiloutua" diagnoosien taakse enkä tosiaankaan oo ees ajatellut et kaikkeen ovat syy... vaan ajattelen että teen virheitä koska ihminen minäkin olen mutta nykyään yritän myös oppia virheistäni heti enkä toista niitä miljoonaa kertaa oppimatta siltikään niin kuin ennen oli tapanani. No silloin kaveerasinkin Kuningas Alkoholin kanssa mutta nykyään hänen seuransa on jäänyt miltei kokonaan pois. (Viime vuonna join 2krt kunnon kännin ja HYIH suatana niitä monen päivän krapuloita mitä tuli... yök yök!) mutta en väitä olevani täysin raittiina elämääni elävä koska silloin valehtelisin... mutta ei siitä sen enempää.....

 

Mien tiedä miks mut miust on alkan tuntuu koko aika vaan enemmän ja enemmän siltä etten ole oikeassa paikassa enkä oikeiden ihmisten lähellä tai siis en nyt niinkään tarkoita monikossa sanoa tai siis yleistää että kaikkien ihmisten kanssa olessani samassa seurassa olisi samanlainen ulkopuolinen olotila tai siis miust tuntuu silt ettei hyö taida ees haluta nähdä sitä että millaisia ovat itse jne  käytökseltään etc ja luulevat etä minä olen edelleen se ihminen kuin ennenkin eivätkä ymmärrä tai siis sisäistä sitä faktaa etten ole enää "Kotkan Joccu"  vaan hän on kuollut ja kuopattu erään toisen peitehahmon kanssa samaan kuoppaan ja päälle ovat saaneet 15m multakerroksen...

toisaalta mun ei pitäis välittää tuosta mitä muut minusta ajattelevat tms ja nyt on kyl rehellisesti  myönnettävä että EI mua satuta tuntemattomien ihmisten puheet tms teot liiemmin jne mut kyl toki mietin niitä silti mut se mikä mua satutti eniten pitkään aikaan oli se kun ihminen jonka ajattelin olevani ystäväni ja luottoihmiseni ei ollutkaan sitten kai sitä..tai siis oon olen asiaa miettinyt joka suunnasta sen jälkeen kun minä mietin itkienkin  pitkään että koska on oikea hetki kertoa hänelle koko totuus siitä ajasta kun asuimme  erikaupungeissa ja sitten tuli se hetki kun hänelle itkien keittiössämme avasin suuni ja kerroin hänelle ne minulle henkisesti helvetin kivuliaalt asiat niin pari tuntia myöhemmin hän jo aloittaa ja seuraavana päivänä hän teki sen "virheen" ja käytti niitä asioita mitä olin kertonut minua itseäni vastaan.... no annoin tuonkin ns anteeksi ja meni monta kuukautta ihan hyvin mutta siinä kohtaa kun hän jäi minulle velkaa 10e ja kun aloin sitä kyselemään hän alkoikin haukkumaan minua idiootiksi ja siinä tilanteessa päätin että nyt riittää... Minun EI todellakaan tarvitse moista kuunnella jne ei tarvitse käyttää energiaani tuollaiseen... minun elämäni ei kaadu tuon summan takia mutta kyllä sitä nyt mietin että monen vuoden kaveruus meni aika vit halvalla... no en valita... elämä jatkuu... en ole itse todellakaan pyhimys enkä paholainenkaan vaan olen ihminen minäkin.... no joo elämä on...

Viime lauantaina siskoni elämän rakkaus siunattiin viimeiselle matkalleen ja silloin taas muistin sen kuinka elämä on ainutlaatuista ja koskaan ei tiedä milloin kaikki loppuu... kyllä sitä taas muistin senkin et mikään ei täällä ole ikuista eikä kukaan eli taas muistin sen että en todellakaan pidä läheisiäni itsestään selvyytenä vaan täytyy heille kertoa se kuinka rakkaita ja tärkeitä ovat nyt kun vielä elävät koska todellakaan ikinä ei tiedä milloin on liian myöhäistä se sanoa ja näyttää heille... <3

Nyt painun röökille ja sitten hakemaan pyykit niin jatkan tätä tekstiä hiukan myöhemmin.....

Noin... mitäkhää muuta mie tähän raapustelisin... hmm.... Mie oon muuten liittynyt whatsapissa sellaiseen ryhmään josta olen saanut itsetuntoani nostettua lisää ja rohkeutta julkaista  itsestäni rohkeitakin kuvia häpeämättä vaikka kyl siel on paljon paremmankin näköisiä emäntiä mutta mitä sitten.. mie oon tän näköinen ja itsepä läskini kannan... ainoa "heikko kohtani" kropassani on edelleenkin tissini... ne ei vaan oo osa mua vaikka kuka sanois mitä... mut en tällä hetkellä niistäkään paineita ota... on myös ihana ollut huomata tuon ryhmän ansiosta että "nainen ei ole naiselle susi" jos asenne on oikea... tuo ei siis oo mikään senssi eikä seuranhaku ryhmä vaan siellä höpötellään kaikesta maan ja taivaan välillä.... ja jotenkin tuosta ryhmästä tullut päiviin jtn tietyllä tavalla sisältöö... ja siis IHANA jutella noiden kanssa ku ilman tuota ryhmää elämäni olisi aika tylsähköö.... heistä ei myöskään kukaan tuomitse mua vaikka sanoisin mitä siel ja se jos jokin tuntuu hyvälle....

IHMISEN PITÄÄ ANTAA OLLA JUURI SITÄ MITÄ HÄN ON EIKÄ YRITTÄÄ ALKAA EDES MUUTTAMAAN!! IHMINEN MUUTTUU JOS HÄN ITSE HALUAA MUUTTUA EIKÄ MUUTOS SIIS TAPAHDU MUIDEN KÄSKYSTÄ TAI OLE AINAKAAN PYSYVÄÄ!!!

Mutta joo eikhää nyt ollut tälläkertaa tässä....

 

VIIMEISET SANAT VIELÄ:

muistakaahan että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja sen minkä taakseen jättää edestään löytääpi!!! <3