Ensimmäiseksi: Avioeroni astui vihdoinkin voimaan ja se toi mukanaan aikamoisia ristiriitaisia fiiliksiä... toisaalta oon hyvinkin onnellinen että se on ohi vaikka toisaalta iski jtn tyhjäfiilis päälle koska hänen kanssaan olin myäs erittäin onnellinen ja rakkauden takia menimme naimisiin mutta aina asioita ei voi selvittää ja antaa anteeks vaikka kuinka haluis... Rakastan toisaalta häntä edelleenkin jtn mutta enemmän rakastan itseäni ja haluan pysyä hengissä.. Läheiseni kaikki on sanoneet "ole onnellinen että pääsit hirviöstä ja nauti nyt joka hetkestä elämässäsi uuden kumppanisi kanssa jne.." mutta kun asia ei mee niin vaikka pitäisikin... ja siis JOO olen onnellinen nyk kumppanini kanssa mutta toisaalta sydämeni silti edelleenkin huutaa vaiennettua huutoaan eksäni luokse jonka kanssa  avioero tuli... huokaus... en tiedä...

 Toiseksi: Ihmisistä jotka olivat minulle "kotijoukkue" tulikin yhtäkkiä "vierasjoukkueen" pelaajia... En tiedä mikä tuli tai siis tiedän... katkaisinhan itse heidän kanssaan ainakin toistaiseksi välit koska en vaan jaksanut enään eikä mun toisaalta tarvitsekkaan jaksaa (tai niin on moni sanonut). Tuntui vain etten kuulu enään hein joukkueensa, koska heillä on salaisuuksia jne jne ja minä taas elän oman näköistä elämääni ja pyrin rehellisyyteen mutta he eivät tuntuneet sitä tajuavan/ymmärtävän ja toisaalta työnsivät itse minua kauemmas "jengistään".... tottakai tää tuntuu ihan vitun pahalle mutta en mie vaan oikeasti jaksa enään ees toisaalta yrittää koska energiatasoni eivät ole siinä kuosissa että niitä voisi kuluttaa muuhun kuin oman pääni kasassa pitämiseen....Sitäkään he eivät tuntuneet tajuavan vaikka monet kerrat heille sanoin asiasta ja selitinkin mutta ei.... joo en syytä heitä kaikesta koska aikamoinen erakkohan musta on tullut enkä siltikään olisi halunnut että tässä käy näin... varsisnkaan veljeni takia joka on mulle edelleenkin helvetin rakas mutta aina elämässä ei voi voittaa..... tällästä tää on ollut jo tän aikaa melkein koko aika kun palasin pirkanmaalta ja tuntuu etten kuulu vanhaan jengiin vaikka tekisin mitä pelle temppuja tahansa.... mut joo... ehkä se tästä taas.... elämä jatkuu....

-villivarsa-