torstai, 11. heinäkuu 2024

liirumlaarum ajatuksiani sit tällä kertaa....

Istun tässä sängyl, avonaiseen ikkunaan katsoen ja samaan aikaan miettien tätä kaikkee mitä elämäni on oikeastaan ollutkaan ennen ja nykyään onkaan..

ja kuulkaas että ihan muuten vaan jumituin tähän tätä aihetta pohtimaan koska en keksin parempaakaa tekemist ajan kuluttamiseks muutenkaan mutta joo.. tässäpä sit näitä mietteitäni ylös skrivaan ja häpeä en rehellisesti omia ajatuksiani tästä aiheestä tänne blogiini näpyttää...
Päällimmäisenä tai no eniten täs istuessani mietin perhettäni johon synnyin joka meistä 5:stä hyvin erillaisista persoonista koostuu mutta mitä sit...


ÄITIÄNI en kyl mieti oikeastaan juurikaan nytkään koska todellisuuden olen vihdoinkin sisäistänyt itsekkin vaikka olen tiedostanut sen karun totuuden jo aikoja sitten että hänelle kulissien pystyssä pitäminen on minua tärkeämpää mutta mitä muuta voisi ollakaan koska vuosia sitten huomasin sen etten tainnut hänelle olla edes syntyessäni perheeseen lapsista mitenkään toivottuin tai edes ongelmaton päin vastoin. no vuosia kun sain ikää lisää niin asiat vain vahvistui mielessäni ja silmissäni vaikka silloin vielä en ajatuksiani itse uskonut ja toivoin et kaikki olikiskii viinan minulle tuomaa valhetta ja oman pääni keksimää kännisen harhaa tms mutta ei ollut ei mutta katkera ole en hänelle tosiaankaan vaikka niin vois kuvitella mutta en.. ilman häntä en ois syntynyt koskaan ja tätä blogi tekstiikään teille näpyttämässä.mutta... no joo...
 

ISÄSTÄ en vieläkään oikein muista mitään sen jälkeen kun lapsuuteni loppui 11vuotta tuli minulle ikää tuli jne mutta se mitä silloin tapahtui ei todellakaan häneen liittynyt mitenkään et sitä kenenkään teistä on AIVAN TURHA pohtii tms mutta jotain hänestä silti muistan ja niitä nytkin vaan mielessäni edelleen pyöritän. Tiedän että hän minuakin meistä lapsistaan rakasti aidosti . Hän minulle opetti paljon elämästä koska näin jälkikäteen miettien sain häneltä aika erikoiset mutta suht hyvät eväät elämääni mutta mikä muuttui ja  miksi en viettänyt hänen kanssaan aikuiseksi kun kasvoin aikaa enempää? Miksi en ymmärtänyt näitä asioita silloin vaan vasta nyt kun hänen kuolemastaan on n.15v kulunut? raastava Ikävä silti minulla häntä on edelleenkii. ,Mieluusti hänen kanssaan voisin sunnuntai aamuisin nousta veneeseen lähteäksemme verkkoja merestä nostamaan mutta ei.. minä, verkot ja vene jäi tänne maihin koska hän teki päätöksen itsekkään minut ja sisarukseni tänne peräänsä itkemään.
 

ISOSISKOA lapsuudesta aikuisuuteen asti ihannoin fanittaen ja hänen perässään lähes 90 pros kaiken tein, mutta silloin en vielä tiennyt ajatuksestakaan että omaa polkuu voisin lähtee etsimään ja omaa elämää eläen. no joo me  Olimme aikoinamme hänen kaa kyl kaatokännissä ollessamme yhteisten illanistujaisten vakituinen "viihdenumero" koska AINA  painimatsi välillämme oli totaallisesti taattu...silloin idean saimme ja viinaa aloimme samassa paikas usein pullosta suoraan kurkkuun kaataen ja tappeluksiahan se päättyi valittevasti melkein AINA. No onneksi nykyään emme enään toimi niin koska eri polut elämässä henkisesti meitä kumpaakin vissiin jtn kasvatti AIKUISIKSI ihmisiksi jotka oppivat toisillensa puhumaan asioista emmekä tarvi siihen enään litran leijona pulloa vaan limu riittää hyvin siihen että puhetta riittää välillä yli ymmärryksen. No sen valheen tai no valheellisen luulon korjaan kyl nyt tässä mutta Minä en hänen perässä tosiaan kulje enään koska en todella haluiskaan vaikka äitimme vieläkii luulee niin mutta siinähän kuvittelee näin. Siskoni kanssa yhdess olemme noituneet monesti äänekkäästi lähettäen sinne minne aurinko ei paista jne aika usein syvälle helvettiin koska hän aikamoinen nirppanokka on ja erittäin omahyväinenkii varsinkin kun meitä nenän vartaan pitkin alentavasti katsoo mutta aikuisia kuitenkin kaikki olemme mutta nauraen joskus isiskoni kaa  äitillemme olemme todellakin useinkin YHDESSÄ pitkät  paskat haistatttan mutta joo tiedän kyl myös sen todellisen asian et ilman häntä ja isää ei minulla ei olisi isosiskona rakasta hennaa mutisevaa. <3
 

ISOVELJEÄNI mietin tässä kyynelii pidätellen koska hän jo ennen syntymääni auttoi minua kerran ensimmäisen koska etuili ja työnsi minut pois kohdunsuult et syntyi tänne ensimmäisenä ja todellakin onneksi hän teki niin koska sen jälkeen äitini ultrattiin jossa sitten vasta huomattiin napanuoran kietoutuneen kaulani ympäri jonka jälkeen minut jotenkin käännettiin ja pääsin syntymään maailmaan hengissä eläen. Tänä päivänä isoveljeni voisi kyllä oikeasti ymmärtää kuinka rakas minulle oikeasti on eikä mikään helvetin hullu Transit kuski tai tosiaan kusipää orja oo eikä mikään mököttävä hapannaamakaan mutta nythän minä sen keksin keinon millä tuon ajattelutavan voisin hänestä saada pois yhdessä hänen kaa. Voisimme hänen kanssaan ensi syksynä kahdestaan tehdä niinkii vaarallista hommaa kuin tarttua molemmat omaan harvavaan ja hänen pomonsa pihansa puhdistaa lehdistä viettäen samalla siinä kaksosten välistä laatuaikaa. Isoveljelleni kun kertoisin täst ideastani niin hän minulle omalla tyylillään vastaisi vaan "haravoi kuule yksinäsi tai tee se Vesterisen Kaa. minä painun zetorin koppiin istumaan ja tulen sillä haravoidut lehtikasat vanhan rouvan kauhaan nappaamaan ja pois vien ne síitä pihalta  ja haravoinnin jälkeen sinä kävelet zetorin perässä Aarnen Kaa" minä haluisin isoveljeni ymmärtävän vihdoinkin sen tosi asian etten halua viettää aikaa Aarnen enkä edes välttämättä hänen kihlatun heidin kaa vaan kaipaan seuraani häntä itseään tai edes hetkeksi isoveljeäni pikkusiskoaan turvaamaan mutta miinusta kuitenkin mielestäni minussa on se että edelleenkin usein tarvitsen isoveljeäni vahtivaa vaikka ikää meilläkin jo melkein 40v on niin silti hän saisi isoveljenäni olosta minulta kultaisen palkinnon!!

Perheeni on yks aihe mitä olen miettinyt aikalail paljon myös nykyäänkin mutta heistä en ketään tosiaan menis vaihtamaan koska täydellinen perheenjäsen en ole itsekään ja minäkin tiedän sen!!!

<3 <3

<3

tiistai, 2. heinäkuu 2024

kysymys kuuluu "miksen mee"

Annan itselleni syitä lähtee.

Portti on auki.

Mikä estää?

Miksen mee?

Miksen lähde ja itsestäsi onnellista vihdoinkin tee?

Mikä estää?

Rakkaus mieheen joka on alunperin takiani on joutunut koukkuun nuoruuden energiaa tuovaan aineeseen?

Nouseen autoon ja meen hakee

takas tullessani pussin heitän hänenkin eteen.

Miksi näin teen?

Miksi olen rakastunut mieheen jota voi nykyään verrata pakastimeen?

sunnuntai, 23. kesäkuu 2024

naisenergiaa

On ns ihana kyl ku oon lähiaikoina huomannut etten on ainoa naispuolinen jota miehet on pompotelleet ja pitäneet kynnysmattona.. ja nyt meillä on tietynlainen vertaistuki ryhmä jonka yks motto on

                        "FENIX LINNUT NOUSEE TUHKASTA MUTTA TODELLISET NAISET NOUSEE PASKASTA!!!

Emme syrji tms dissaa miehiä vaan kannustamme tukien toisiamme NAISINA ja kuuntelemme antaen toisillemme jonkunsorttista vertaistukea. Jokaisen meist naisista on ymmärrettävä et olemme itsenäisiä ja vahvoja plus et meilläkii on ihmisarvo.

Toisaalta erään tuttuva pariskunnan miespuolinen jäsen alkoi puhumaan siitä että välillä humalassa ollessaan varsinkin naisensa lyö häntä jne mutta sekään EI ole oikein tosiaankaan ja hänelle sen sanoimmekin! ja itse muistelin että se on edeleenkin aika vaiettu aihe että "nainen lyö miestään" mutta siitä jaksetaan edelleenkin lehdissä jne jauhee että "mies lyö naista" mutta kumpikaan EI ole oikein.

Itse yritän pyrkiä siihen (ja hyvin olen onnistunutkin) että fyysinen väkivalta ei ratkaise mitään eikä ole oikein paitsi tietenkin itsepuolustuksena!

Uskon itse siihen että asiat pitäis voida puhumalla selvittää eikä nyrkein tms mut joskus tosiaan tilanne vaatii sitä että nyrkit jne heiluu esim jos on tilanne jossa tosiaan joutuu itseään tms puolustamaan mutta eipä noita tuommosia tilanteita lähiaikoina ainakaan oo näkynyt ja toivottavasti ei näykkään! *koputtaa puuta*

 

tiistai, 18. kesäkuu 2024

risteys elämässä on omissa käsissä mille polulle lähteä!

Kun olet jälleen samassa porukassa tuntuuko että kuuluisit jengiin?

Valehtisin jos väittäisin että tunnen kuuluvani porukkaan.

Ihmisillä on omat sisäpiiri kuvionsa jne ja toisaalta taas miusta tuntuu etten oikee kuulu mihinkään?

Vai kuulunko sittenkin?

Toisaalta tää etten tunne kuuluvani porukkaan johtuu aika pitkälti musta ja siitä etten oikee luota täysin ees itseeni.

Ja miten voisinkaan koska välillä tai siis useinkin unohdan itseni tai siis en unohda vaan mulla EI kirjaimellisesti ole aikaa miettii itseäni ja omii juttuja.

Nyt on kyl lähiaikoina ollut ihana ku oon saanut päätäni purettua jne patoutumia puhuttua eräälle naiselle jota oikeasti kiinnostaa miunkii asiat eikä vaan omat....

Jokainen meistä on elämänsä päähenkilö tai sitä siis hoen mutta omas elämäs tuntuu välil sekin asia unohtuvan tai jäävän ainakii taka alalle ja pahasti...

Mut en valita tästäkään... ei tämääkään nimittäin valittamalla parane...

Välillä sitä kaipais takas nuoruuteen ja siihen vilskeeseen jne menoon ja meininkiin mut totuus on se kuitenkin et kaikista mieluiten eläisin jossain mummon mökki tyylisessä paikassa pois hälinästä ja kaupungin vilskeestä..

Mutta toisaalta olisinko sielläkään onnellinen... ?

Voisin ollakin jos itse päättäisin niin ja toisaalta miksen olisi koska siitä olen aina jtn haaveillut....

Mutta sielläkin pätee yhteiskunnan lait.... ne lait joita vasta nykyään olen jtn oppinut sietämään ja noudattamaan jtn.

vai olenko?

No omasta mielestä kyllä mutta muuut saattavat olla erimieltä... toisaalta onko sillä väliä mitä muut ajattelevat koska tärkeintähän on että minä tiedän itse miten elän vai elänkö?

Elämä on kyl aika monimutkaista tai ei jos itse ei siitä tee sellaista... jokainen meistä kuitenkin voi päättää elämänsä suunnan..

Mikä on minun suuntani?  tuntuu että seison risteyksessä tällä hetkellä juuri tätä miettien.... ehkä vielä joskus saan vastauksen tai siis en saa vaan löydän oman polkuni!

 

sunnuntai, 26. toukokuu 2024

raapustelun rujoutta

uskalla olla sitä mitä oot.

Älä päästä sitäkään pelkoa niskan päälle ettet riitä muille aitona omana itsenäsi.

Oikeille ihmisille nimittäin ri

Riitäthän myös itsellesi?

 

Älä usko juoruja tai huhuja joita kylillä kuulet jne jos et ole kertaakaan ees jutellut kyseisen ihmisen kanssa naamatusten.

Luotathan ensimmäiseksi kuitenkin itseesi.

Luottamus on koko elämän perusta jolle voi rakentaa jokainen omanlaisen elämän.

Jokaisella meistä on menneisyys mutta jokaisella meistä on myös tulevaisuus, mutta tärkeintä on elää nykyhetkeä.

Rakasta ihmisiä jos siltä tuntuu ja niin haluat sydämessäsi, mutta älä vihan tunnetta kanna sisälläsi raastaen sieluasi.

KAIKISTA EI TARVI PITÄÄ MUTTA EI SE TARKOITA DISSAAMISTA VAAN YRITÄ TULLA TOIMEEN IHMISTEN KANSSA JOS TARVE VAATII VAIKKA ET HEISTÄ SYDÄN YSTÄVÄÄ ITSELLESI HALUAISIKAAN!

Rakkautta on monenlaista ja jokainen tuntee senkin eritavoin kuin toiset.

Rakasta myös itseäsi koska et voi rakastaa muitakaan jos et ensin rakasta itseäsi.p

Jokainen meistä on oman elämänsä päähenkilöitä kuitenkin ja muut ovat vain sivuroolin esittäjiä ajan x.

Käännä negatiiviset asiat (esim tunteet jne jne) positiiviseksi.

MIKÄÄN ASIA MAAILMASSA EI OLE ONGELMA JOS IHMINEN EI ITSE TEE SIITÄ ONGELMAA ITSELLEEN! KAIKKEEN LÖYTYY KYLLÄ RATKAISU!

sinä olet.

Minä olen.

Me olemme.

te olette.

IHMISIÄ!