On vaikeaa myöntää kelleen ääneen kuinka tietyt asiat/ihmiset vituttaa, mutta nyt iski fiilis että tänne haluan purkaa mieltäni.

Miusta on ihanaa kun kumppanillani on kavereita jne mut se on sydäntä raastavaa kun heidän mielestään minä olen kaiken pahan alku ja juuri koska olen PÖLÖNEN! Mie päätin omassa mielessäni että seuraavaksi kun heistä jonkun näen f2f niin aijon kysyä ihan reilusti että miksi näin on...He tietävät tai luulevat siis tietävänsä mitä aikoinaan olin mutta heidän mielestään olen edelleenkin sellainen... toisaalta sillä ei ole mitn välii vaikka näin ajattelevat miusta mutta silti haluan tietää mikä oikeus heillä on ajatella minusta näin...

Kuka Jonna on vai onko sittenkään? (osa 1)

Moni tietää nimeni mutta eivät tarinaani.

ja miten voisivatkaan koska tarinani on ihan kesken vielä.

Tiedän itsekin vasta alkuni eli menneisyyteni ja nykyhetken mutta tulevaisuuden juonen käänteitä en tiedä.

Onneksi en tiedäkkään.

Mutta sen jos jonkun tiedän että olen Jonna.

En ole niin kuin nainen joka on äitini joka ei tunne minua koska minulla on isosisko jonka jalan jälkiä kuulemma kuljen.

En ole niin kuin isäni niin kuin isoveljeni joka ängettiin isän saaappaita täyttämään kysymättä häneltä eikä veljeni ole vieläkääm päässyt sanomaan miehelle joka oli hänelle kaikki kaikessa hyvästetäjä!

Minä olen Jonna joka yrittänyt saada kaikin keinoin hyväksyntää jne jotka on osa tarinaani joka on kesken.

Minä en ole hyväksynyt sitä että minä riitän koska en ole riittänyt edes itselleni ja varsinkaan itselleni.

Mutta kuka on Jonna?

Miten muut voisivat tietää vastauksen jos en minä tiedä.

Synnyin ja sain sukunimen Jonnan perään.

Menin naimisiin ja sukunimi Jonnan vaihtui.

Mutta siltikään minä Jonna en tiedä kuka olen vaikka tiedänkin mutta tarinani on kesken ja haluan muistaa ja tietää

"Kuka on Jonna!"

Ihmiset määrittelevät asian kuka olen jne puheissaan jne mutta puheita maailmaan mahtuu jne puhun itsekin kyllä koska puhelahjan sain.

Mutta nykyään ajattelen ja spekuloin asioita enemmän kuin puhun.

Ennen puhuin verraten itseäni muihin jne mutta nykyään kuuntelen ja vertaan silti mutta en tilastoi itseäni siltikään vaikka teenkin sitä... rakastan sitä että saan aikaiseksi keskusteluja ihmisten kanssa jne ihmismieli on muutenkin kiehtonut minua aina mutta varsinkin nykyään kun haluan tietää ja muistaa kuka minun Jonnan sydämessä asuu aidosti.

No joo sen tiedän että olen Jonna ja olen päihderiippuvainen.

Ensin alkoholista tuli mieleni hallitsija jota en myöntänyt vaikka tiesin asian mutta en ollut sisäistänyt asiaa koska juomisesta oli tullut minun itseni ja elämän mutkien kautta osa sitä mitä olen vaikka en ollutkaan mutta kutsun sitä "Ihmishirviö"-kaudeksi.

No voitin sen riippuvaisuuden tai sain erävoiton koska loppu elämäni joudun taistelemaan sitä vastaan etten päästä sitä enään hallitsemaan minua vaan minä hallitsen sen!

No joo mutta tämä tarinastani tällä kertaa... jatkan taas aiheesta kun tulee inspis näpyttää tänne koneelle lisää kys.aiheesta(kin)

Istun tässä sängyl, avonaiseen ikkunaan katsoen ja samaan aikaan miettien tätä kaikkee mitä elämäni on oikeastaan ollutkaan ennen ja nykyään onkaan..

ja kuulkaas että ihan muuten vaan jumituin tähän tätä aihetta pohtimaan koska en keksin parempaakaa tekemist ajan kuluttamiseks muutenkaan mutta joo.. tässäpä sit näitä mietteitäni ylös skrivaan ja häpeä en rehellisesti omia ajatuksiani tästä aiheestä tänne blogiini näpyttää...
Päällimmäisenä tai no eniten täs istuessani mietin perhettäni johon synnyin joka meistä 5:stä hyvin erillaisista persoonista koostuu mutta mitä sit...

ÄITIÄNI en kyl mieti oikeastaan juurikaan nytkään koska todellisuuden olen vihdoinkin sisäistänyt itsekkin vaikka olen tiedostanut sen karun totuuden jo aikoja sitten että hänelle kulissien pystyssä pitäminen on minua tärkeämpää mutta mitä muuta voisi ollakaan koska vuosia sitten huomasin sen etten tainnut hänelle olla edes syntyessäni perheeseen lapsista mitenkään toivottuin tai edes ongelmaton päin vastoin. no vuosia kun sain ikää lisää niin asiat vain vahvistui mielessäni ja silmissäni vaikka silloin vielä en ajatuksiani itse uskonut ja toivoin et kaikki olikiskii viinan minulle tuomaa valhetta ja oman pääni keksimää kännisen harhaa tms mutta ei ollut ei mutta katkera ole en hänelle tosiaankaan vaikka niin vois kuvitella mutta en.. ilman häntä en ois syntynyt koskaan ja tätä blogi tekstiikään teille näpyttämässä.mutta... no joo...
 

ISÄSTÄ en vieläkään oikein muista mitään sen jälkeen kun lapsuuteni loppui 11vuotta tuli minulle ikää tuli jne mutta se mitä silloin tapahtui ei todellakaan häneen liittynyt mitenkään et sitä kenenkään teistä on AIVAN TURHA pohtii tms mutta jotain hänestä silti muistan ja niitä nytkin vaan mielessäni edelleen pyöritän. Tiedän että hän minuakin meistä lapsistaan rakasti aidosti . Hän minulle opetti paljon elämästä koska näin jälkikäteen miettien sain häneltä aika erikoiset mutta suht hyvät eväät elämääni mutta mikä muuttui ja  miksi en viettänyt hänen kanssaan aikuiseksi kun kasvoin aikaa enempää? Miksi en ymmärtänyt näitä asioita silloin vaan vasta nyt kun hänen kuolemastaan on n.15v kulunut? raastava Ikävä silti minulla häntä on edelleenkii. ,Mieluusti hänen kanssaan voisin sunnuntai aamuisin nousta veneeseen lähteäksemme verkkoja merestä nostamaan mutta ei.. minä, verkot ja vene jäi tänne maihin koska hän teki päätöksen itsekkään minut ja sisarukseni tänne peräänsä itkemään.
 

ISOSISKOA lapsuudesta aikuisuuteen asti ihannoin fanittaen ja hänen perässään lähes 90 pros kaiken tein, mutta silloin en vielä tiennyt ajatuksestakaan että omaa polkuu voisin lähtee etsimään ja omaa elämää eläen. no joo me  Olimme aikoinamme hänen kaa kyl kaatokännissä ollessamme yhteisten illanistujaisten vakituinen "viihdenumero" koska AINA  painimatsi välillämme oli totaallisesti taattu...silloin idean saimme ja viinaa aloimme samassa paikas usein pullosta suoraan kurkkuun kaataen ja tappeluksiahan se päättyi valittevasti melkein AINA. No onneksi nykyään emme enään toimi niin koska eri polut elämässä henkisesti meitä kumpaakin vissiin jtn kasvatti AIKUISIKSI ihmisiksi jotka oppivat toisillensa puhumaan asioista emmekä tarvi siihen enään litran leijona pulloa vaan limu riittää hyvin siihen että puhetta riittää välillä yli ymmärryksen. No sen valheen tai no valheellisen luulon korjaan kyl nyt tässä mutta Minä en hänen perässä tosiaan kulje enään koska en todella haluiskaan vaikka äitimme vieläkii luulee niin mutta siinähän kuvittelee näin. Siskoni kanssa yhdess olemme noituneet monesti äänekkäästi lähettäen sinne minne aurinko ei paista jne aika usein syvälle helvettiin koska hän aikamoinen nirppanokka on ja erittäin omahyväinenkii varsinkin kun meitä nenän vartaan pitkin alentavasti katsoo mutta aikuisia kuitenkin kaikki olemme mutta nauraen joskus isiskoni kaa  äitillemme olemme todellakin useinkin YHDESSÄ pitkät  paskat haistatttan mutta joo tiedän kyl myös sen todellisen asian et ilman häntä ja isää ei minulla ei olisi isosiskona rakasta hennaa mutisevaa. <3
 

ISOVELJEÄNI mietin tässä kyynelii pidätellen koska hän jo ennen syntymääni auttoi minua kerran ensimmäisen koska etuili ja työnsi minut pois kohdunsuult et syntyi tänne ensimmäisenä ja todellakin onneksi hän teki niin koska sen jälkeen äitini ultrattiin jossa sitten vasta huomattiin napanuoran kietoutuneen kaulani ympäri jonka jälkeen minut jotenkin käännettiin ja pääsin syntymään maailmaan hengissä eläen. Tänä päivänä isoveljeni voisi kyllä oikeasti ymmärtää kuinka rakas minulle oikeasti on eikä mikään helvetin hullu Transit kuski tai tosiaan kusipää orja oo eikä mikään mököttävä hapannaamakaan mutta nythän minä sen keksin keinon millä tuon ajattelutavan voisin hänestä saada pois yhdessä hänen kaa. Voisimme hänen kanssaan ensi syksynä kahdestaan tehdä niinkii vaarallista hommaa kuin tarttua molemmat omaan harvavaan ja hänen pomonsa pihansa puhdistaa lehdistä viettäen samalla siinä kaksosten välistä laatuaikaa. Isoveljelleni kun kertoisin täst ideastani niin hän minulle omalla tyylillään vastaisi vaan "haravoi kuule yksinäsi tai tee se Vesterisen Kaa. minä painun zetorin koppiin istumaan ja tulen sillä haravoidut lehtikasat vanhan rouvan kauhaan nappaamaan ja pois vien ne síitä pihalta  ja haravoinnin jälkeen sinä kävelet zetorin perässä Aarnen Kaa" minä haluisin isoveljeni ymmärtävän vihdoinkin sen tosi asian etten halua viettää aikaa Aarnen enkä edes välttämättä hänen kihlatun heidin kaa vaan kaipaan seuraani häntä itseään tai edes hetkeksi isoveljeäni pikkusiskoaan turvaamaan mutta miinusta kuitenkin mielestäni minussa on se että edelleenkin usein tarvitsen isoveljeäni vahtivaa vaikka ikää meilläkin jo melkein 40v on niin silti hän saisi isoveljenäni olosta minulta kultaisen palkinnon!!

Perheeni on yks aihe mitä olen miettinyt aikalail paljon myös nykyäänkin mutta heistä en ketään tosiaan menis vaihtamaan koska täydellinen perheenjäsen en ole itsekään ja minäkin tiedän sen!!!

<3 <3

<3

Annan itselleni syitä lähtee.

Portti on auki.

Mikä estää?

Miksen mee?

Miksen lähde ja itsestäsi onnellista vihdoinkin tee?

Mikä estää?

Rakkaus mieheen joka on alunperin takiani on joutunut koukkuun nuoruuden energiaa tuovaan aineeseen?

Nouseen autoon ja meen hakee

takas tullessani pussin heitän hänenkin eteen.

Miksi näin teen?

Miksi olen rakastunut mieheen jota voi nykyään verrata pakastimeen?

On ns ihana kyl ku oon lähiaikoina huomannut etten on ainoa naispuolinen jota miehet on pompotelleet ja pitäneet kynnysmattona.. ja nyt meillä on tietynlainen vertaistuki ryhmä jonka yks motto on

                        "FENIX LINNUT NOUSEE TUHKASTA MUTTA TODELLISET NAISET NOUSEE PASKASTA!!!

Emme syrji tms dissaa miehiä vaan kannustamme tukien toisiamme NAISINA ja kuuntelemme antaen toisillemme jonkunsorttista vertaistukea. Jokaisen meist naisista on ymmärrettävä et olemme itsenäisiä ja vahvoja plus et meilläkii on ihmisarvo.

Toisaalta erään tuttuva pariskunnan miespuolinen jäsen alkoi puhumaan siitä että välillä humalassa ollessaan varsinkin naisensa lyö häntä jne mutta sekään EI ole oikein tosiaankaan ja hänelle sen sanoimmekin! ja itse muistelin että se on edeleenkin aika vaiettu aihe että "nainen lyö miestään" mutta siitä jaksetaan edelleenkin lehdissä jne jauhee että "mies lyö naista" mutta kumpikaan EI ole oikein.

Itse yritän pyrkiä siihen (ja hyvin olen onnistunutkin) että fyysinen väkivalta ei ratkaise mitään eikä ole oikein paitsi tietenkin itsepuolustuksena!

Uskon itse siihen että asiat pitäis voida puhumalla selvittää eikä nyrkein tms mut joskus tosiaan tilanne vaatii sitä että nyrkit jne heiluu esim jos on tilanne jossa tosiaan joutuu itseään tms puolustamaan mutta eipä noita tuommosia tilanteita lähiaikoina ainakaan oo näkynyt ja toivottavasti ei näykkään! *koputtaa puuta*